Vuosi vuodelta voimakkaammin luonto ottaa minusta vallan. Kun valo lisääntyy ja päivä pitenee, luonto pakottaa minut seuraamaan itseään, tekemään havaintoja.
Tänä vuonna erityisen mielenkiintoisia ovat olleet jäät. Ohut, ihmistä kantamaton jääpeite on tullut Hormajärveen muutamankin kerran. Sitten on tullut lämmin, tuulinen ja sateinen päivä ja jäät helisevät lahteemme ja sitten ne ovat poissa.
Kovat tuulet ovat tänä talvena taanneet sen, että jäät eivät ole tulleet yksin. Niiden mukana on tullut kolme kalaverkkoa, kaksi laituria ja laskematon määrä muuta pienempää tavaraa.
Rannan sulaan laskeutuivat jo helmikuun lopulla ensimmäiset isokoskelot. Joutsenpariskunnat ovat käyneet jo moneen kertaan maistelemassa planktonia ja katsastamassa pesimispaikkoja. Perinteinen sorsaparikin on jo nähty.
Metsä on niin täynnä erilaisia ääniä, että päivä päivältä harmittaa enemmän, kun ei osaa äänen perusteella tunnistaa lintulajeja. Nyt voisi ruveta sitäkin harrastamaan.
Entäpä sitten sinivuokkojen paljous. Poikkeustalvi näytti ensimmäiset sinivuokot etelärinteellä jo kuukausi sitten. Nyt vuokkoja on jo paljon ja tutut paikat ovat kirjaimellisesti sinisenään.
Pähkinäpensaan siitepölytiedotekin annettiin ensimmäistä kertaa helmikuun puolenvälin paikkeilla ja kyllä pensaat olivat kukassa silloin jo täälläkin.
Perhoset lentelevät ja leppäkertutkin ovat heränneet. Ehkä havainnot entisestään keskittyvät luontoon, kun ihmiskontakteja on aiempaa vähemmän. Toisaalta vähäisyytensä vuoksi kaikki ihmiskontaktit ovat nyt arvokkaita.
Kylätiellä on nyt enemmän väkeä kuin muulloin. Mökkiläiset ovat tulleet koronaevakkoon ja pihoilla ja tonteilla ei vielä riitä kylliksi puuhaa. On lähdettävä kävelemään. Kaikki pysähtyvät juttelemaan. Kaikilla tuntuu olevan sama tarve hyödyntää rajalliset kontaktit.
Havahdun siihen, että kuulen puolison puhuvan omalla pihalla jollekin. Ystävät ja naapurit ovat jo aamupäiväkävelyllä. Nopeasti takki päälle ja lähes epätoivoinen parahdus: tulkaa takaisin. Minäkin haluan puhua!
Onneksi erilaiset sähköiset yhteydenpitovälineet tuovat tupaan ystävät, työ- ja harrastuskontaktit ja kokouksetkin. Olemme kaikki samassa poikkeustilassa ja se tuntuu yhdistävän ja lisäävän ymmärrystä.
Hyvä-paha media ruokkii tuntikausia ajantasaisilla tiedoilla. Ja onneksi ruokkii. Ajantasainen ja samansisältöinen tieto mahdollisimman monelle yhtä aikaa vähentää huhuja ja lisää turvallisuudentunnetta, ainakin minulla.
Hilkka Hyrkkö
Kirjoittaja on lohjalainen toimija ja toimittaja.