Anu-Maria Sandelin: Kirjoittajavieras-kolumni 7.5.2020: The day after tomorrow

Maapallomme on taistelussa ihmistä vastaan aseenaan virus. Ihmisiä on 7,7 miljardia ja maapallon kantokykyä koetellaan. On ennustettu, että pohjoisen leveysasteen maat tulevat tarjoamaan pääasiallisen elintarviketarjonnan maailmassa (Cline 2007). Miten se onnistuu? Nyt Suomen huoltovarmuutta koetellaan. Terveydenhuoltokapasiteetti on ollut painekattilassa, seuraavaksi on ruokahuollon vuoro. Kriisin välttämiseksi me tarvitsemme mm. maatiloille työntekijöitä. Onneksi jo nyt on nähty, että ainakin opiskelijat ja nuoriso ovat lähteneet maatilatöihin.

Taistelussa virusta ja sen seurauksia vastaan olemme pakotettuina pohtimaan uudelleen arvomme ja sosiaaliset suhteemme. On pohdittava miten elää jokapäiväinen arki, sillä paluuta vanhaan ei ole. Virusta vastaan asetetut rajoitukset koskevat meitä jokaista ja kukin ottaa ne vastaan oman elämäntilanteen kautta.

Tässä yhteiskunnan pysähtyneessä ajassa on syytä vilkuilla tulevaisuuteen. Jälleenrakentaminen on jo alkanut. Uudet toimintatavat ovat jo käytössä, vaikkakin niitä ei aina ehditä testaamaan. Uudet kokeilut ovat juuri sitä, mitä nyt tarvitsemme. Esimerkkinä Sysmän pappi piti pääsiäisjumalanpalveluksen virtuaaliviiksien kera ja pyysi tapahtunutta iloiten anteeksi. Taisi jumalanpalvelus saada ennätysyleisön. Kansallisen veteraanien päivänä Finlandia -hymni laulettiin tuhatäänisen virtuaalikuoron voimin eikä Manta tänä vappuna ainakaan rikkoudu, sillä se saa lakkinsa virtuaalisesti.

Upeaa uskallusta ja tavanomaisesta poikkeavia keinoja. Näitä kokeiluja kannattaa käyttää ennakkoluulottomasti ja rohkeasti, tätä Suomi tarvitsee. Virtuaalitapaamiset isovanhempien, ystävien, opettajien tai valmentajien kanssa. Palaverit valmistelluissa etäkokouksissa ja tavaroiden myynti käsityömessuilla netissä.

Kaikki tämä, ja lukematon määrä uusia toimintatapoja on syntynyt häkellyttävän lyhyessä ajassa. Ihmisten ja tavaroiden fyysinen liikkuminen on jumissa ja se näkyy. Maapallon suurten kaupunkien ilman- ja vedenlaatu on silmin nähden parantunut. Virus on osoittautunut tehokkaammaksi kuin mitkään ilmastosopimukset.

Nyt tarvitsemme pitkäjänteisyyttä ja uskoa tulevaan. Toivon että vuoden loppuun mennessä meillä ja maailmalla on uusi tapa toimia ja lopputuloksena on puhtaampi ja kestävämpi tulevaisuus.

Kirjoittaja on Karjalohja-Sammatti Keskustan paikallisyhdistyksen pj.

Uudet kokeilut ovat sitä, mitä tarvitsemme .

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/1661720