Kiitän Päivi Degerholmia ja Tuula Suomista vastauksesta (https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/1804846). Sekaannusta prosenteista ei olisi syntynyt, jos lautakunnalle olisi esitetty täsmälliset kyselyn tulokset.
Selvityksessä ikääntyneiden palveluista EI ole näitä tietoja. Selvityksessä esitetyt prosenttiluvut eivät ole vastausprosentteja, vaikka niitä sellaisiksi kutsutaan. Luottamushenkilö on sen tiedon varassa, mikä hänelle annetaan.
Kysyin 6.5 sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa, kuinka monta ihmistä on kotihoidon piirissä ja kuinka monelle kysely tehtiin. Tuula Suominen vastasi, että noin viisi sataa. Toinen lautakunnan jäsen pyysi, että meille lähetetään kyselyaineisto. Saimme kyselylomakkeen ja lyhyen selostuksen, vastausprosenteista, emme kyselyn tuloksia, emme edes kotihoidon asiakkaiden määrää.
Epäselvä ja puutteellinen ilmaisu estää lukijaa ymmärtämästä, mitä halutaan sanoa. Suomen kielen käytön opettajani sanoi aikanaan, että epäselvä ajatus tuottaa epäselvää tekstiä.
Kirjoitukseni on joka tapauksessa aiheellinen. Länsi-Uusimaan uutiseen oli valikoitunut pääasiassa kotihoidon hyviä uutisia. Hyvä, että niitä on. Kotihoito tekee kuormittuneena työnsä niin hyvin kuin kykenee.
Kyselyiden todistusvoimasta voi sen sijaan jatkaa keskustelua. Kotihoidon asiakkaat ovat suurelta osin vanhuksia, joiden toimintakyky on monin tavoin rajoittunut. Kyselystä käy ilmi, että monet ovat tarvinneet kysymyksiin vastaamiseen apua.
Lomakkeen vie kotiin kotihoidon edustaja. Kotihoidon edustaja tarvittaessa auttaa lomakkeen täyttämisessä. Syntyykö näin puolueeton tulos?
Kyselyssä käy myös ilmi, että kaikki eivät ole vastanneet kaikkiin kysymyksiin.
Pitäisikö kysely tehdä myös omaisille? Omaisella on usein laajempi ja realistisempi näkemys siitä, mitä apua kotihoidon asiakas tarvitsee.
Oleellinen osa kyselyä, tutkimusta on yleensä tutkimusprosentti, sanallinen selvitys siitä, mitä kyselyn tuloksista voimme lukea ja päätellä. Tätä raporttia ei ole sosiaali- ja terveyslautakunnalle esitetty.
Kirjoituksen loppupäässä on koko asiakokonaisuuden ydin: kotihoidon kustannukset ovat kasvaneet oikeansuuntaisesti samalla kun laitoshoidon kustannukset ovat pienentyneet.
”Oikea suunta” tarkoittanee vanhustenhoidon yleistä kattolausetta, jonka mukaan kotona asumista täytyy tukea mahdollisimman pitkään.
”Oikea suunta” on kunnalle huomattavasti edullisempi vaihtoehto, kun kunnan omia palveluasumispaikkoja ei ole vapaana. Palveluasuminen joudutaan ostamaan yksityisiltä palvelun tuottajilta, joita Lohjallakin on useita.
”Oikea suunta” ei välttämättä ole paras vaihtoehto ikäihmiselle, vanhukselle, jonka toimintakyky on monin tavoin rajoittunut. Tämä on minulle se tärkein asia.
Toivon, että kotihoidon asiakkaat saavat monipuolista hoitoa ja apua, myös sen arki aktiiviseksi sopimuksen, jolla tuetaan asiakkaan toiminnallisuutta. Ja sopimuksen lisäksi apua ja tukea sen toteuttamiseen.
Toivon myös, että huonokuntoisimmat saisivat matalammalla kynnyksellä paikan palveluasumisesta niin, että he vielä jaksavat ja osaavat aloittaa uuden elämän kodin ulkopuolella.
Hilkka Hyrkkö
toimittaja, viestintäasiantuntija, sosiaali- ja terveyslautakunnan ja vanhusneuvoston jäsen
Tuula Suomisen ja Päivi Degerholmin vastaus Hilkka Hyrkölle: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/1804846
Hilkka Hyrkön kirjoitus, johon he vastasivat: