Hilkka Hyrkkö: Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumni 30.6.2020: Kesä ilman Karjalaa

Joka kesä ja parhaina kaksi olemme käyneet Karjalassa jo liki kolmenkymmenen vuoden ajan. Isän kotipaikalla Viipurin maalaiskunnassa, Ylä-Sommeen kylässä, on jäljellä navetan kivijalkaa ja kaivon paikka.

Mutta se ei olekaan pääasia. Pääasia on se, että evakot palaavat juurilleen ja muistavat kaiken juuri sellaisena kuin se oli.

Lapsena halusin, että mummo kertoo minulle Karjalasta. Ei mitään keksittyjä satuja, vaan tositarinoita luovutetulta alueelta. Mummo oli hyvä kertoja. Lapsen mielessä kaikki ne paikat alkoivat elää.

Tiesin, että Viipurista kotiin tullessa hevosia juotettiin joessa. Viiden numerossa kaupungissa käyneet erosivat omille teilleen. Keskellä kylää kulki tie. Nykyään sen nimi on Syreenikatu. Tieltä alas pellolle viettivät Suuret Kujaset. Niiden alapäässä oli kaunis kulleroniitty. Tiesin, missä on kansakoulu ja seuratalo ja Myllymäki.

Kun ensi kertaa 90-luvun alussa lähestyimme kotikylää, kaikille näille paikoille tuli myös kuvat. Toisaalta nähtävää ei ole kovin paljon. Pellot ovat vesakoituneet. Taloista on jäljellä vain kivijalkoja.

Ensimmäisillä kotiseutumatkoilla meitä lähtijöitä oli monta linja-autollista. Aikanaan kylässä syntyneet olivat vielä sankoin joukoin mukana ja kertoivat meille nuoremmille sukupolville tarinan toisensa jälkeen. Vuosikymmenet ovat verottaneet joukkoa. Mukaan on kuitenkin tullut uusia evakoiden jälkeläisten polvia.

Venäjän koronatilanne on huolestuttava.

Näinä vuosikymmeninä kyläkin on muuttunut. Neuvostoliiton aikaan sitä hallitsi läheinen suurnavetta, sovhoosi. Ylä-Sommeessa oli sovhoosin lehmien kesälaitumia ja jopa lypsypaikka. Koulun tontilla asui vieraanvarainen mummo pienessä mökissään. Hän oli kirjaimellisesti kylän paras lypsäjä. Niin ainakin kertoivat kunniakirjat mökin seinällä.

Sitten Neuvostoliitto hajosi ja niin hajosi sovhoosikin. Vuosi vuodelta lehmiä oli vähemmän ja ne olivat selvästi siirtyneet yksityisomistukseen. Moni oli päätynyt kyläläisten lautaselle.

Seurasi hiljainen vaihe ja sen jälkeen uudisrakentamisen vaihe. Pietarilaiset alkoivat vallata tontteja kylänraitin varrelta kesäpaikoikseen. Näitä terävän harjakattoisia datshoja nousi kylään nopeasti.

Nyt on kesämökkien rakentaminenkin hiljentynyt. Venäjän talouskehitys heijastelee myös Ylä-Sommeeseen, Sverdlovoon.

Tutuksi ja tärkeäksi ehti tulla myös isän kotipaikalle Arkangelista siirretty pariskunta. Nikolai ja hänen vaimonsa toivottivat meidät aina lämpimästi tervetulleeksi ja pakkasivat mukaan milloin hunajaa, milloin suolakurkkuja ja viinimarjoja. Vaihdoimme kuulumiset. Ihmettelimme ajan kulua.

Tämän kesän päivitys jää nyt pakosta väliin. Venäjän koronatilanne on huolestuttava. Toivottavasti ensi kesänä taas.

Kirjoittaja on lohjalainen toimija ja toimittaja.

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/2330683