Joni Pitkonen: Mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaa 6.4.2021: Pikkulapsiperheiden varhaisen tuen näkymät

Paljon puhutaan nyt hyvinvointiyhteiskunnan ja kansantalouden tilasta ja siitä millaisia vaikutuksia talouden tasapainottamiseksi tehtävillä päätöksillä on lapsiperheiden arkeen. Joillakin toimialoilla on ollut tuotantovaikeuksia jo ennen poikkeusoloja ja koronakriisi on syventänyt ahdinkoa. Nyt tehtävät ratkaisut ovat päättäjien arvovalintoja. Jokaisen luulisi ymmärtävän, että satsaamalla varhaiseen tukeen satsataan tulevaisuuteen ja järkeviä päätöksiä tekemällä säästetään tulevaisuudessa miljoonia.

Lohjan lastensuojelun asiakkuuksissa voidaan tehdä seuraavanlaisia huomioita. Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten perheet käyttävät määrällisesti enemmän perhesosiaalityön palveluja kuin perheet, joiden lapsella ei ole näitä oireita. Asiakkuuden alun viivästyminen ensimmäisestä mahdollisesta tunnistushetkestä näkyy suurempana kappalemääräisenä palvelujen käyttönä jatkossa. Lapsen sairauteen ja kehitykseen liittyvät haasteet näkyvät suurempana palvelujen käyttönä. Päihteiden käyttöön liittyvät haasteet näkyvät korkeampina kustannuksina. Vanhemmuuteen ja jaksamiseen liittyvät haasteet sekä tukiverkostojen puute näkyvät pidempinä asiakkuuksina sekä 10 prosenttia alkavista lastensuojelun asiakkuuksista olisi voitu ehkäistä riittävän varhaisen tunnistamisen ja tuen avulla.

Perheiden arjessa vanhemmuudessa näyttäytyy elämänhallinnan ja verkostojen puutetta, jaksamattomuutta, vuorovaikutuksen haasteita lapsen ja aikuisen välillä tai ristiitoja huoltajien välillä. Tilanne voi olla kuormittava liittyen eroon tai yksinhuoltajuuteen, toimeentulossa voi olla haasteita ja vanhemmalla voi olla päihde- tai mielenterveysongelma. Lapsella on usein haasteita itsesäätelyssä sekä arkea haittaavia vaikeuksia keskittymisessä, käyttäytymisessä, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tai tunne-elämässä.

Ongelmakenttä on moninainen ja valtava haaste palvelujärjestelmälle. Sen vuoksi tarvitaan kaikilla tasoilla toimintamallien, rakenteiden ja näiden vuorovaikutusten samanaikainen muutos, johon täytyy saada mukaan ei pelkästään asiakkaat, Lohjan kaupungin hyvinvointipalvelut, kolmas sektori vaan myös päättäjät. Päättäjien täytyy sisäistää, millaisia kehittämistarpeita on palvelujen järjestämisessä perheille, jotta palveluja voidaan ylipäätään kehittää ja tunnistaa ne kohdat mistä euroja ei ainakaan kannata leikata.

Kestävä lapsiperhepolitiikka tähtää normaalin hyvinvointityön lisäksi varhaisen vaiheen tukeen lapsille ja perheille, lastensuojelun kustannusten hillitsemiseen, lapselle ja perheelle tärkeiden siirtymävaiheiden tukeen sekä ymmärryksen lisäämiseen perhelähtöisistä vaikuttavista palveluista. Vaikuttavuutta voidaan arvioda ja mitata monella tapaa, esim. ehkäistävissä olevina lastensuojelun asiakkuuksina, lasten pitkäaikaisseurannalla, erilaisilla hyvinvointivaikuttavuuksien seurannoilla sekä kustannusvaikuttavuuden seurannalla liittyen esim. vuotuisiin lastensuojelun käyttökustannuksiin.

Lohjalla panostetaan lapsiperheiden varhaiseen tukeen Lapset SIB-ohjelmalla, jossa ehkäisevien palveluiden kehittämisen taustalla on Lapset SIB Lohja – vaikuttavuusinvestointiohjelma (Social Impact Bond). Ohjelma tukee lapsiperheiden palveluiden kehittämistä varhaiseen tunnistamiseen, varhaiseen tukeen ja rinnallakulkijuuteen, perhelähtöisyyteen sekä lapsiperheiden hyvinvoinnin systemaattiseen seurantaan.

Toimintakulttuurin muutos on alkanut ja tällä hetkellä on Lohjalla jo havaittavissa yhteisen ymmärryksen lisääntyminen monialaisessa yhteisessä työssä sekä se että kokonaiskuva varhaisista palveluista tai niiden puutteista on laajentunut. On tärkeää, että rakenteet elävät joustavasti toimintaympäristön muutoksessa sekä mukautuvat ketterästi arjessa perheiden tarpeisiin. Tarvitaan kuitenkin järkeviä ja johdonmukaisia päätöksiä.

Nykyinen Lohjan kaupunginvaltuusto on talouskurimuksessa joutunut raskaiden linjausten ja päätösten eteen. Viranhaltijat ovat valmistelleet palveluita listalle josta päättäjät ovat sitten poimineet ne joista joudutaan luopumaan. Näitä kuitenkin on syytä arvioida pitkin matkaa ja nyt vaalien alla varsinkin ns. tilanne elää. Joidenkin päätösten suhteen on hankalammin. Palveluverkkoon tai asukkaisiin liittyviä kipeitäkin päätöksiä olisi pakko tehdä mutta löytyykö rohkeutta? Vai odotetaanko että vaalit menevät ohi.

Varhaisen tuen näkökulmasta on tärkeää säilyttää sellaiset palvelut jotka ovat lapsiperheitä lähellä. Ensimmäisenä tulee mieleen alle kouluikäisten palveluista avoimet varhaiskasvatuspalvelut, jotka ilmeisesti saivat jatkoaikaa vuoteen 2023 asti. Kyseessä on matalan kynnyksen arjen voimavara niin monelle, kohtaamispaikka jossa kävijöitä kymmeniä päivittäin. Avoimen varhaiskasvatuksen palveluissa 5 ihmistä palvelee vuosittain paria sataa perhettä. Jos tämä henkilöstö ja nämä asukkaat tulevat päiväkoteihin, joudutaan luonnollisesti perustamaan uusia varhaiskasvatusyksiköitä. Tuolloin ei säästetä euroakaan vaan sitä vastoin menetetään laadukas ja tärkeä tukipalvelu. Tuolloin joudutaan myös miettimään esim. minne ennaltaehkäisevä perhetyö ohjaa nuo asiakkaansa ja miten käy maahanmuuttajaäitien arjen.

Mielestäni on sangen epäjohdonmukaista ja kummallista että nämä palvelut ovat olleet edes säästölistalla. On todella vaarallista ja lyhytnäköistä ajattelua se, että vain nk. lakisääteiset palvelut ylläpidettäisiin ja kaikenlainen ennaltaehkäisevä työ olisi lähtökohtaisesti kyseenalaista talouden kestävyyden näkökulmasta. Peruspalveluista ei tule säästää myöskään sen vuoksi että varhaiskasvatuksen osallistumisaste on jatkuvasti noussut, viisivuotiaiden esiopetuksen vuoksi tarvitaan resursseja ja henkilöstön saaminen ja haavoittuvuus sijaistustilanteissa on erittäin vakava kysymys.

Terveydenhoitajien vakansseja ollaan myös vähentämässä neuvola- ja kouluterveydenhuollosta ja on ilmeisesti jo vähennetty. Tässä kohtaa vedotaan syntyvyyden alenemiseen. On selvää, että mahdollisen vähentämisen myötä palvelujen määrä ja laatu heikkenee ja kaikenlainen ennaltaehkäisevä matalan kynnyksen sekä perheiden arjen monialainen kehittämistyö jää vähiin kiireen ja työmäärän lisääntyessä. Syntyvyyden laskemista ei ole syytä pitää vakanssien määrän tarpeen mittana, sillä vaikka syntyvyys ja koululaisten määrä on ollut vähemään päin, on samalla perheiden tuen tarve huimasti lisääntynyt ja ongelmat pikkulapsiarjessa ovat hyvin monimuotoisia. Terveydenhoitajien määrän vähentäminen ei todellakaan ole kestävää perhepolitiikkaa eikä varmasti lisää syntyvyyttä.

Entä asiakkuuspäällikkö, joka on tehnyt ansiokasta työtä lähidemokratian kehittämisessä ja konkreettisia tekoja asukkaiden osallisuuden kehittämisessä. Kehittämistyön kärkenä on ollut alueelliset lapsi- ja perhepalvelut sekä lapsiperheiden arjen verkon kutominen yhdessä asukkaiden ja henkilöstön kanssa. Moni jo aloitettu kehittämistyö on tällä hetkellä vaarassa jäädä pöydälle, jos tämä tärkeä toimi lakkaa olemasta. Tällä hetkellä keskeisiä töitä liittyy lapsivaikutusten arvioinnin laatimiseen, lapsiystävällinen kunta –toimintamalliin ja tuleva sote-rakenne tarvitsee myös hyvinvointikoordinaattorin.

Entä varhaiskasvatuksen erityisavustajatilanne ja tuen henkilöstö, entä lastensuojelun ja oppilashuollon resurssit. Lista lähtee kiihtymään valitettavan helposti ja valitettavaa on se, että vaikka lapsimäärät ovat vähentyneet on tuen tarve vain lisääntynyt. Toivon kaikille viisautta ja rohkeutta päätöksiin. Kuntavaaleissa todella annetaan nyt ääni lapselle!


Joni Pitkonen

Keskustan kuntavaaliehdokas