Kaupunginvaltuutettumme Hilkka Hyrkkö kirjoitti puhuttelevasta teatterikäynnistä:
Taide lyö ällikällä
Viime viikot ovat olleet täynnä uuden oppimista. Lohja on järjestänyt meille uusille valtuutetuille koulutuksen jos toisenkin. Hyvä niin ja kovin tarpeellista, välttämätöntä, jotta voisi tulla hyväksi ja kehittyä tässä työssä. Tietoannokset ovat olleet suuria, satojen sivujen mittaisia eivätkä asiat ole helppoja. Olen potenut jonkinlaista tietoähkyä ja sulatteluaikaa on ollut liian vähän.
Niinpä läksin suurin odotuksin lähes vuoden tauon jälkeen teatteriin. Suomen Kansallisteatterin ”Dosentit” kiinnosti, koska aiemmatkin Juha Jokelan draamatekstit olivat minua puhutelleet.
Dosentit sijoittuu yliopistomaailmaan, mutta kyllä se voisi olla moni muukin työpaikka, minne konsulttikieli ja ulkopuolelta tulevat taloudelliset paineet ovat asettuneet taloksi. Tiede ja tieteen autonomia säilyttäminen on tämän tekstin ydin. Päähenkilö esittelee teatteriyleisölle tekemänsä tutkimuksen aineistoa. Näyttämön takaosaan heijastuu powerpoint sivuja: ”Yliopistojen autonomia on perustuslaissa turvattu.” Esityksen myötä käsikirjoittaja juoksuttaa katsojille koko joukon käyttäytymistieteen tradition suuria nimiä ja heidän keskeisiä löydöksiään. Taas piti pysyä mukana vilkkaasti etenevän esityksen tahdissa. Olisiko tuo kaikki pitänyt ehtiä lukea, kysyn itseltäni. Olet teatterissa, tämä on fiktiota, muistutan itseäni.
Mutta ei, on tämä tottakin. Vaikka en tunne korkeakoulumaailmaa sisältä päin muuta kuin oman opiskeluajan verran, en ole voinut välttyä uutisilta ja mielipidekirjoituksilta, jotka kertovat leikkauksista yliopistomaailmassa(kin). Ja yhtä aikaa siellä oirehditaan kasvavien kannattavuusvaatimusten kanssa. Tutkimuksen ja opetuksen pitäisi selvemmin tuottaa taloudellista hyvää muulle yhteiskunnalle.
Näytelmä nostaa näkyviin myös sen, että kaiken täytyy näkyä myös mediassa. Muuten se ei ole olemassa, tutkimus ja tiedekään. Aggressiivisesti etenevä some-keskustelu nielaisee päähenkilön ja muuttaa hänen elämänsä maalitus- ja vainohelvetiksi. Tämäkin kaikki totta näyttämön ulkopuolella! Juha Jokelan päähenkilö hieroo kauniilla akateemisella kielellä katsojan naamaan uudestaan ja uudestaan perustotuuden: tieteen arvo on tiede itse. Se on meidän oikeutettu pyrkimyksemme koettaa ymmärtää maailmaa, missä elämme.
Puoliajan jälkeen koen helpotuksen tunteen. Ehkä tämä onkin näytelmän tarkoitus. Juuri näin vaikeaa ja välillä hiukan ahdistavaa on kiusata aivojaan päivästä toiseen uusilla asioilla ja toisaalta juuri se on elämän suola ja voima. Tietää, hankkia tietoa ja olla mukana ihmiskunnan tietämisen ketjussa.
Kirjoittaja on Lohjan kaupunginvaltuutettu (kesk.).
Kaiken täytyy näkyä myös mediassa.
Voit lukea kolumnin myös Länsi-Uusimaasta: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/4345395