Kaupunginvaltuutettumme Hilkka Hyrkkö kirjoitti Kirjoittajavieras-kolumnissaan kesämuistoistaan:
Kesämuistoja
Kesistä kertyy muistoja ja kesähetkissä on aikaa muistella. Isänisäni Aleksanteri Hyrkön syntymästä tuli heinäkuun puolivälissä 125 vuotta. Upposin muistelemaan pappaa. Hän oli kookas ja luiseva, totisen oloinen mies, mutta pehmeä, lapsirakas ja herttainen pappa meille kolmelle lapsenlapselle.
Mummo ja pappa asuivat meillä. Heillä oli oma huone yläkerrassa ja yläkerran aula oli ikään kuin olohuone, josta he katseillaan ja kuulollaan kurottelivat meidän muiden sukupolvien elämään. Pappa kuuli huonosti ja mummo näki huonosti. Pappa selosti kuuluvalla äänellä, mitä kulloinkin näki ja vastaili mummon kysymyksiin, mihi hyö taas männööt?
Pappa haudutti aamuisin teensä itse omassa pikkupannussa ja siemaili sitä rauhallisesti, kun me muut hulisimme kouluun ja töihin. Hän myös pesi ja silitti paitansa itse ja parsi sukkansa. Syy oli lähinnä se, että talon naisväen työn jälki ei riittänyt hänelle.
Hän teki meille siskoksille leikkimökin ja sen lisäksi nikkaroi sinne huonekalut. Erityisesti mieleeni on jäänyt hella- ja uuni yhdistelmä, jossa oli oikeat valurautaiset keittolevyt. Pappa siis teki kaiken, mitä me älysimme pyytää.
Alkukesästä pajupillin toisensa jälkeen. Ne kun tahtoivat kuivahtaa eivätkä sitten enää soineet. Pillien jälkeen oli vastojen aika, meille pienille sellaisia pieniä ja isoille isompia. Heinä- ja elonkorjuuaikaan pappa piti huolen siitä, että seipäät olivat teräviä ja tapit sopivia.
Heinäkuussa, syntymäpäivänään pappa nosti ensimmäiset uudet perunat. Hän ne yleensä myös istutti ja hoisi, erityisesti sen aikaisen lajikkeen.
Näin elokuussa aloitimme sadonkorjuun ja säilömisen. Pappa johti sienestystä. Kolusimme korpimetsän Siuntion puolella ja lähimetsät Nummenkylässä. Erilaisia rouskuja kertyi saavitolkulla ja niitä ryöpättiin karjakeittiön muuripadassa. Pappa mittasi suolan ja steriloi suolaämpärit. Tarkkaa puuhaa sekin.
Hänen toimipaikkansa oli puupenkillä karjapolun ja pihan rajamaastossa. Me saimme autella taitojemme mukaan. Sienten lisäksi pappa laittoi suolaan kurkut ja teki hapankaalin. Se talvehti siinä leikkimökissä.
Pari kertaa viikossa pappa kävi Lohjalla torilla. Näiltä reissuilta oli aina lupa odottaa tuliaisia. Yleensä ne olivat vaaleanpunaisia, joko aleksanterinleivoksia tai berliininmunkkeja, yksi kullekin. En usko, että pappa oli mieltynyt vaaleanpunaiseen, mutta hän ajatteli, että me tytöt olimme.
Olympiakesänä pappa ja hänen veljensä Konsta-setä ostivat Helsingistä Fredalta yhteisen popliinitakin. Vuoropäivinä he sitten käyttivät takkia olympialaisten katsomossa. Lukioaikana löysin sen vintiltä. Taskuun oli unohtunut liköörikonvehtipussi ja hiiret olivat käyneet sen tyhjentämässä. Laitoin hiirensyömien päälle nahkapaikan ja rupesin käyttämään takkia.
Kirjoittaja on Lohjan kaupunginvaltuutettu.