Kirsi Ferin: Ryhmäpuheenvuoro maapoliittinen ohjelma valtuustonkokouksessa 14.12.2022

Arvoisa puheenjohtaja, kaupunginvaltuutetut, viranhaltijamme ja aktiiviset asianseuraajat

Keskustan valtuustoryhmä kiittää haastavan maapoliittisen ohjelman uudistyöstä työryhmää. Ohjelma on kehittynyt ja parantunut monelta sellaiselta osalta, joka on aiheuttanut arkityössämme poliittista vääntöä ja epäluottamuksen kaikuja valmistelua kohtaan. Mitä yksinkertaisemmat ja selkeämmät säännöt, ohjeet ja koko ohjelma, sen sujuvampaa ja nopeampaa on kaavoitustyö. Sujuvuutta me todella tarvitsemme.

Meillä on kuntana kaavoitusmonopoli, mutta se tuo mukanaan paljon velvollisuuksia ja vastuuta. Kaavoitusta ohjaa monta lakia ihan perustuslaista lähtien. Maankäyttö ja rakennuslaki ohjaa tiukasti kaavoitusta ja hallintolaki itse prosessia. Vaikka kaavoitusmonopoli kuulostaa kaikkivoivalta ja paljon valtaa sisältävältä, todellisuudessa kaavoitus on pääosin tiukkaan ohjattua ja isosti velvoittavaa.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies kirjoitti meille asemakaavaprosessiin liittyvän kantelun päätöksessä 28.12.2021 paljon ohjeita sekä maapoliittisen ohjelman noudattamisesta ja hyvästä hallinnosta. Ne ohjeet meidän pitää sisäistää ja ottaa käyttöön.

Haasteellisinta on yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten jakaminen kun kaavoitetaan yksityistä maata. Tätä haastetta selättämään on luotu maankäyttösopimukset. Ohjelmaan on kirjoitettu täysin oikein ja hyvin selkeästi ”Maankäyttösopimuskorvausta peritään alueen sisäisen ja ulkoisen kunnallistekniikan sekä tarvittavan palveluverkon rakentamisen kustannuksiin. ” Ei muuhun. Ei mihinkään muuhun. Tämä on tärkeää meidän kaikkien muistaa. Se miten korvaussumma muodostuu ja jaetaan kunnan ja maanomistajan kesken, on tarkasti laissa määrätty.

Koska maankäyttösopimus liittyy julkisen vallan käyttöön, on sopimus hallintosopimus, vaikka se voi pitää sisällään yksityisoikeudellisia elementtejä. Hallintasopimusta laadittaessa on aina käytettävä hyvän hallinnon perusteita.

Maankäyttösopimusneuvotteluissa kunta on samanaikaisesti sopimusosapuoli, että kaavoitustoimivallan yksin omaava julkisen vallan käyttäjä. Tämä tekee sopimusneuvottelusta todella haastavaa neuvottelijoille. Maankäyttösopimukseen ei saa koskaan liittää kaavoituksen sisältöä eikä kaavoituksen prosessin etenemiseen liittyvää valtaa. Näiden asioiden aito erottaminen toisistaan on vaikeaa, mutta meidän on onnistuttava siinä joka kerta. Hyvä maapoliittinen ohjelma, hyvät hallinnon käytänteet, selkeä prosessin kuvaus niin kaavoitushankkeeseen ryhtyvälle kuin meillekin, ovat kaikki kaavoitusta sujuvoittavia tekijöitä.

Keskustan valtuustoryhmä kiittää entistä paremmasta maapoliittisesta ohjelmasta ja yhtyy sen sisältöön muuten, mutta esittää että asiakokonaisuuden 2.1.2 viimeinen lause

”KAUPUNKI VARAA ITSELLEEN OIKEUDEN TAPAUSKOHTAISEEN HARKINTAAN”

,sivulla 10 yläreunassa, poistetaan yksittäisenä perustelemattomana ja tarkentamattomana lauseena. Tämä lause vesittää koko ohjelman hyvän sisällön. Meillä on oikeus rajattuun harkintaan lain puitteessa aina, mutta tapauskohtaista se ei voi olla. Perustuslaki 6§ on selkeä ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”.

Perustuslain 6 §:n mukainen yhdenvertaisen kohtelun vaatimus ja myös maankäyttö- ja rakennuslain maankäyttösopimuksia koskevat säännökset sisältävät vaatimuksen kohdella maanomistajia tasapuolisesti samanlaisissa asioissa. Yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen voidaan katsoa sisältävän myös sen laajemman vaatimuksen, että kunta solmiessaan maankäyttösopimuksia eri osapuolten välillä ja kunnan eri alueilla kohtelee maanomistajia tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti.

Yhdenvertaisen kohtelun vaatimus maankäyttösopimusten yhteydessä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö erilaisia maa-alueita koskevia maankäyttösopimuksia voitaisi tehdä erilaisia.

Vastaesitys

Esitämme, että asiakokonaisuuden 2.1.2 viimeinen lause

”KAUPUNKI VARAA ITSELLEEN OIKEUDEN TAPAUSKOHTAISEEN HARKINTAAN”

,sivulla 10 yläreunassa, poistetaan yksittäisenä perustelemattomana ja tarkentamattomana lauseena.

Perustuslain 6 §:n mukainen yhdenvertaisen kohtelun vaatimus ja myös maankäyttö- ja rakennuslain maankäyttösopimuksia koskevat säännökset sisältävät vaatimuksen kohdella maanomistajia tasapuolisesti samanlaisissa asioissa. Yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen voidaan katsoa sisältävän myös sen laajemman vaatimuksen, että kunta solmiessaan maankäyttösopimuksia eri osapuolten välillä ja kunnan eri alueilla kohtelee maanomistajia tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti.

Yhdenvertaisen kohtelun vaatimus maankäyttösopimusten yhteydessä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö erilaisia maa-alueita koskevia maankäyttösopimuksista voitaisi tehdä erilaisia.

Vastaesitys hävittiin 42-9