Lapsenlapset olivat Inkeri Kankaalle kaikki kaikessa. Perheensä kanssa Kangas vietti aikaa saaristossa sekä Lapissa.
Inkeri Kangas syntyi 1942 Hankasalmella maalaistalon kuusilapsisen perheen vanhimmaksi lapseksi. Hänen äitinsä oli sairaanhoitaja ja maatalon emäntä. Vanhimpana lapsena Inkeri oppi jo pienestä pitäen kotonaan vastuunkannon ja työnteon arvon ja tarpeen. Toisista välittäminen ja huolehtiminen loi pohjan hänen työuralleen.
Inkeri kävi keskikoulun ja emäntäkoulun, jonka jälkeen sairaanhoitajaopinnot ja erikoistumisen sisätauti-kirurgiaan, Inkeri toimi Laakson sairaalassa sairaanhoitajan ja osastonhoitajana. Tämän jälkeen hän opiskeli hallinnon tutkinnon lisäksi sairaanhoidon opettajaksi ja jatkoi siitä yliopistoon ja valmistui Tampereen yliopistosta terveydenhuollon maisteriksi.
Inkeri teki työuransa sairaalajohdon kouluttajana ja terveydenhuollon hallinnon kehittäjänä Sairaalaliitossa ensin koulutussuunnittelijana ja sitten koulutuspäällikkönä.
Tämä vaativa työ vei Inkeriä koulutusmatkoille viikoiksi. Matkapäiviä ja -kilometrejä kertyi Lappia myöten. Siitä huolimatta Inkeri Kangas suoritti työn ohessa vielä alansa yliopistotäydennystä. Hän jäi yksityisyrittäjäksi kunnes viimeiset työvuotensa toimi sotainvalidien veljesliitossa valtakunnallisen projektin projektipäällikkönä.
Tämän lisäksi Inkeri oli kunnallispolitiikassa kunnanvaltuutettuna ja luottamushenkilönä perusturva- ja sotelautakunnassa useita kausia sekä seurakunnassa kirkkovaltuustossa. Vapaaehtoinen järjestötyö oli hänelle tärkeä tapa toimia.
Inkeri oli kantavia voimia, kun vanhusneuvostojen edeltäjä Lohjalla käynnistettiin.
Sattumalla oli suuri osa, kun Inkeri ja Viljo löysivät toisensa. Heistä tuli tanssia rakastava pari, jolle klassinen musiikki oli tärkeää. Moni lohjalainen muistaa Inkeri paitsi politiikasta myös orkesterin ystävänä ja uskollisena konserteissa kävijänä.
Viljon sairastuttua Inkeri kamppaili kuin naarasleijona saadakseen puolisonsa kotiin hoidettavaksi. Hän tiesi, että ammatillisella osaamisellaan ja rakkaudellaan hän saisi Viljon pysymään paremmassa kunnossa. Viljon kanssa he kävivät yhdessä konserteissa ja Inkeri kertoi, että kotiin tullessa Viljo ensimmäisenä kysyi, koska on seuraava.
Inkeri oli kantavia voimia, kun vanhusneuvostojen edeltäjä Lohjalla käynnistettiin. Hänellä oli hyvät verkostot, joiden avulla toiminnasta tuli kattavaa. Käynnistettiin vanhustenviikon juhlat, joiden järjestäminen on jatkunut neuvostojen lakisääteistyttyä.
Inkerin mukaan tulevina vuosina ikäihmisiä on Suomessa entistä enemmän ja päätöksenteossa tulee ottaa huomioon ihmisten sekä pidempi elinikä kuin myös pidempi työikä. Inkeri oli luottamustehtävissään vahva ammattitaidossaan ja asiantuntemuksessaan.
Hänellä oli vahva käsitys siitä, mihin suuntaan perusterveydenhuoltoa pitää kehittää. Hänen mielestään Lohjaa tulee kehittää asukkaiden tarpeiden mukaisesti ottaen huomioon taloudelliset, ympäristölliset ja kulttuurilliset vaikutukset. Inkeri sanoi aina, että ikääntyneet ovat tulevaisuuden voimavara. Heidän elämänkokemuksensa ja tietotaitonsa tulee hyödyntää kehitettäessä Lohjaa tulevaisuuden tarpeisiin.
Inkeri sanoi jo tuolloin, että omaishoidon sijaishoitopaikkoja tulee olla riittävästi. Niissä tulee olla toimintakykyä ja kuntoutumista tukeva hoito, jotta omaishoitajat voivat pitää lakisääteiset vapaansa.
Kun Inkeriltä kysyi, miten hän jaksaa kaikkea, oli vastaus, että järjestötyö auttaa jaksamaan omaishoitajana. Ja omaishoitajuus antaa arjen kokemusta. Tietää paremmin, missä on korjausta vaativia asioita.
Viljon menehdyttyä Inkeri laittoi talon myyntiin ja muutti Helsinkiin lähelle tyttären perhettä. Soile ja hänen poikansa olivat Inkerille todella rakkaat ja tärkeät ja tarjosivat onnea elämän viimeisinä vuosina.
Inkeri oli valtavan aikaansaapa ja auttavainen. Lapsenlapset olivat hänelle kaikki kaikessa ja hän nautti myös kukkien ja huonekasvien kasvattamisesta, puutarhanhoidosta, klassisista konserteista sekä lukemisesta. Perheensä kanssa Inkeri vietti aikaa saaristossa sekä Lapissa.
Inkeri menehtyi rauhallisesti kotonaan Helsingissä, sanomalehden ääressä lukien päivän poliittisia uutisia.
Inkeriä jäävät kaipaamaan tytär perheineen.
Lotta Paakkunainen
Pirjo-Leena Forsström
Mirja Janérus
Kirjoittajat ovat Inkerin ystäviä