”Kaikilla ihmisillä on oikeus etsiä parempaa elämää ja oikeus tulla kohdelluksi hyvin”, kaupunginvaltuutettumme Hilkka Hyrkkö kirjoittaa.
Olen seurannut Pohjoismaiden pakolaispolitiikkaa aktiivisesti 1980-luvun lopulta saakka. Asuin silloin ensimmäistä kertaa Ruotsissa. Olin töissä siirtolaistoimituksessa eli Ruotsin Television suomenkielisessä toimituksessa. Tukholman ja Helsingin eroja oli silloin paljon enemmän kuin nyt, mutta suurin ero oli ehdottomasti meidän siirtolaisten määrä. Siirtolaisruotsia kuuli joka paikassa ympärillään, paitsi työpaikan käytävillä niin kaduilla, kaupoissa, pienyrityksissä ja politiikassakin. Jo silloin!
Osallistuin pohjoismaiselle pakolaisuuteen perehdyttävälle kurssille. Suurimman vaikutuksen minuun teki ruotsalainen juristi Peter Nobel. Hän oli Ruotsin syrjintäasiamies, ensimmäinen laatuaan maailmassa. Tuo rauhallinen ja viisas mies puhui valaisevasti ja kauniisti siitä, miten meillä kaikilla ihmisillä on oikeus etsiä parempaa elämää ja oikeus tulla kohdelluksi hyvin, mihin menemmekin.
Ruotsi eli siirtolaisuuden ties kuinka monetta aaltoa. Me suomalaiset olimme tulleet pääasiassa 1960-luvulla. Vuodesta 1980 suurin osa Ruotsin maahanmuuttajista oli pakolaisia. Heitä oli tullut Iranista, Irakista, Libanonista, Syyriasta, Turkista, Eritreasta, Somaliasta ja Etelä-Amerikasta.
Peter Nobelin sanoma oli, että kaikilla heillä on paikka Ruotsissa ja että Ruotsi tarvitsee heitä kaikkia. Tuolloin Suomi eli vielä Ulkomaalaistoimiston ja Eila Kännön paaluttamaa aikaa. Muukalaisuus Suomessa oli muukalaisuutta eikä tänne toivottu uusia tulijoita. Ajattelin jo tuolloin, että Peter Nobel pitäisi kutsua Suomeen ja häntä pitäisi kuljettaa mahdollisimman monessa tehdassalissa ja maitolaiturilla kertomassa maahanmuuton tärkeää sanomaa.
Näin ei kuitenkaan tehty eivätkä Suomen poliittiset puolueet oivaltaneet, että meilläkin pitäisi olla maahanmuuttopolitiikka, Ruotsin kannustavasta esimerkistä huolimatta.
Muut Pohjoismaat osoittivat meitä moittivasti ja ihmettelivät Suomen takapajuisuutta.
Maahanmuutto, siirtolaisuus ja pakolaisuus ovat saaneet tällä vuosituhannella uusia muotoja. Tulomaiden politiikka ja asenteet ovat muuttuneet miltei kaikissa Euroopan maissa, eikä vähiten vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen.
EU ryhtyi johdonmukaisesti suojaamaan itseään ja teki muun muassa Turkin kanssa erikoisen sopimuksen Syyrian pakolaisten pysäyttämisestä Turkkiin. Yhtenäistä ulkomaalais- ja pakolaispolitiikkaa on koitettu sorvata siitä saakka laihoin tuloksin. Tämä on mahdollistanut jäsenmaille omat yksilölliset ratkaisut.
Tällä hetkellä joka kolmas ruotsalainen on ulkomaalaistaustainen. Ruotsin väestön kasvu ja talouden kasvu on pitkälti muualta muuttaneiden ansiota. Me emme voi tehdä samoja virheitä kuin Ruotsi, koska me emme ole ensin tehneet niitä hyviä ja oikeita ratkaisuja, mitä läntinen naapurimme on johdonmukaisesti tehnyt vuosikymmenten ajan.
Kirjoittaja on Lohjan kaupunginvaltuutettu.