Kaupunginvaltuutettumme Hilkka Hyrkkö kirjoittaa Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnissaan hyvinvointialueiden huonovointisuudesta.
Hyvinvointialueet voivat huonosti
Myönnän, että kuuluin ihmisiin, jotka puolustivat hyvinvointialueiden synnyttämistä. Uskoin, kun eri asiantuntijat ja poliitikot vakuuttivat, että tämä on paras malli. Uskoin, kun sanottiin, että tämä tasoittaa perusterveydenhuollon alueellisia eroja. Uskoin, kun sanottiin, että tavoitteena eivät ole kustannussäästöt, vaan parempi palvelu. Halusin uskoa myös siihen, että hyvinvointialueet tarvitsevat aikaa saadakseen oman toimintansa kunnolla käyntiin.
Valtakunnallisesti uutiset uuden organisaation toimista eivät tue uskoani. Erityisen heikossa asemassa näyttää olevan oma hyvinvointialueemme Länsi-Uusimaa. Lokakuun viimeisellä viikolla julkistettu budjettiehdotus hakee 54 miljoonan euron säästöjä ja 80 työpaikan vähentämistä.
Muita keinoja alueen virkahenkilöiden laatimassa säästöohjelmassa ovat neuvoloiden vähentäminen, ikääntyneiden päivätoiminnan lopettaminen kasvokkain, ikääntyneiden laitoshoidon lopettaminen, paloauton kokoiset tiukennukset pelastustoimen budjetissa. Myös palvelusetelit lakkaavat monessa palvelussa. Vuokratusta työvoimasta säästetään.
Hyvinvointialueen johto menee rahoittajansa, valtion, selän taakse. Hallitus edellyttää, että hv-alueet saavat taloutensa tasapainoon vuoden 2026 loppuun mennessä.
Kaiken tämän pitäisi tapahtua samaan aikaan, kun me, väestö, vanhenemme ja saamme todennäköisesti uusia sairauksia iän mukana. Suomen ikärakennehan ei enää ole pyramidi vaan muffinssi, alapäästä kapea ja yläpäästä leveä.
Perusterveydenhuolto koskettaa juuri lapsia ja vanhuksia. Siinä keskellä me ihmiset olemme töissä ja lakisääteisen työterveyden piirissä. Se tuntuu edelleen toimivan hyvin. Ikääntyneiden palveluiden leikkaaminen monelta suunnalta tuntuu erityisen pahalta. Monet asiantuntijat ovat verranneet laitoshoidosta luopumista heitteillejättöön.
Viime aikoina on syystä kirjoitettu paljon siitä, mistä terveydenhoidon kriisit johtuvat. Hoitaja- ja lääkäripula on yksi todellinen syy. Hoitajat eläköityvät ja kaikkoavat muihin töihin. Uusia ei tule edes koulutukseen riittävästi. Vaikka aloituspaikkoja on lisätty, eivät opiskelijamäärät ole lisääntyneet.
Lääkäripulasta on ainakin kahdenlaista mieltä: lääkäreitä on riittävästi, mutta he ovat väärässä paikassa tai että Lääkäriliitto ei halua lisää väkeä alalle. Mielenkiintoinen lehtitieto kertoo, että vaikka ammatissa toimivien lääkäreiden määrä kasvaa, lääkärissä käynnit ovat vähentyneet. Lääkäreiden ajasta yhä suurempi osa menee konttoritöihin, mm erilaisten lausuntojen kirjoittamiseen. Toisaalta osaavia toimistotyöntekijöitä on paljon työttömänä.
Kun hyvinvointialueiden johtohenkilöitä noin vuosi sitten valittiin, aika monella alueella kummeksuttiin palkkausta. Uusi organisaatio oli löytänyt uuden tavan arvottaa omaa työtään. Näiden palkkojen laskeminen toisi todellista säästöä alueiden budjettiin. Toinen kannatettava menettelytapa on Vantaan ja Keravan muodostaman hv-alueen kanta, jonka mukaan heillä ei ole mahdollisuuksia säästää mistään.
Jos hv-alueet ovat jossain onnistuneet hyvin, se on päätöksenteon ja sen seuraamisen etäännyttäminen. Se on niin kaukana, että alueellinen media on jo luovuttanut.
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu.