Suomessa on nyt puolitoista vuotta ollut hallitus, jonka pääviesti on säästäminen, kaupunginvaltuutettumme Hilkka Hyrkkö kirjoittaa.
Onko meillä varaa ihan toisenlaiseen Suomeen?
Suomessa on nyt puolitoista vuotta ollut hallitus, jonka pääviesti on säästäminen. Moni aiemmin rakennettu ja vuosikymmenten saatossa kehitetty toiminta on nyt todettu liian kalliiksi ja se täytyy lopettaa ja sen myötä koituu säästöjä. Ei vielä tänä vuonna tai tämän hallituksen aikana, mutta tämän vastuullisen hallituksen näkemässä tulevaisuudessa.
Jokainen meistä katselee säästöpolitiikkaa omasta näkökulmasta. Meille lohjalaisille tärkeä on Lohjan aluesairaala ja sen tarjoamat palvelut. Niistä säästetään ja sillä siisti. Ei ole kuunneltu HUSin luottamushenkilöitä, ei ole kuunneltu henkilökuntaa, ei ole kuunneltu synnyttäjiä.
Toinen terveys- ja hyvinvointipalveluidemme tuottaja, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, on myös kovilla. Tälle alueelle se tietää ainakin Sammatin ja Karjalohjan terveysasemien lopettamista. Jo tähän mennessä on näkynyt selvästi esim lääkärin vastaanotolle pääsyn vaikeutuminen.
Näissä kummassakin tapauksessa näyttää ja kuulostaa, että myös meidän huolella rakennettu demokratia ja siinä luottamushenkilöorganisaatiot ovat muuttumassa tarpeettomiksi. Virkahenkilöt vetoavat säästöpakkoon ja esittelevät valtuustoille ja hallituksille toinen toistaan tiukempia talousarvioita. Luottamushenkilöiden tehtäväksi jää siunata nämä ehdotukset. Voi olla toista mieltä, mutta se ei muuta mitään.
Mietin, onko hallituksella riittävästi ymmärrystä ja kosketuspintaa paikallisten ja alueellisten rakenteiden päättäjiin? Tämä on nimittäin erittäin turhauttavaa ja rapauttaa vähitellen luottamushenkilöiden päätösvaltaa.
Paikallisdemokratia Suomessa on perua Ruotsin vallan ajoilta, kun käräjäkivillä alettiin pohtia pienen Suomen pitäjäkohtaisia asioita. Olemmeko valmiita hylkäämään nämä pitkään kehittyneet käytänteet?
Sitten paikallisesta globaaliin. Pieni Suomi on vuosikymmeniä ollut aktiivinen toimija kehitysyhteistyössä erityisesti Afrikan mantereella. Vanhin yhteistyökumppani on Kenia, jonka kanssa yhteistyö aloitettiin pian maan itsenäistymisen jälkeen 1960-luvulla.
Suomi tunnetaan luotettavana ja pitkäkestoista työtä tekevänä kumppanina eri kehitysyhteistyön kohdemaissa, vaikka meidän onkin ollut vaikea saada määrärahat tavoitetasolle.
Myös Somalia Kenian naapurissa on pitkäaikainen yhteistyökumppani. Viime vuosina rikkinäinen valtio on tarvinnut apua konfliktien sovittelussa, paikallishallinnon luomisessa ja toisaalta perustoimeentulossa ja terveydessä. Kaikkia näitä Suomi on ollut tekemässä, rauhantyöstä tyttöjen seksuaaliterveyden parantamiseen.
Somalit ovat myös Suomen kolmanneksi suurin maahanmuuttaja- ja maahanmuuttajataustainen ryhmä.
Nyt kehitysyhteistyö Somalian kanssa loppuu. Tässä hallituksen kertoma syy on, että somalien palautus kotimaahansa ei toimi Suomen toivomalla tavalla. Palauttaminen edelleen rikkonaiseen valtioon, jossa ei ole yhtenäistä valtiorakennetta ei ehkä ole niin yksikertaista kuin hallitus ajattelee.
Itärajan sulkemispäätös täytti vuoden. Sitä seurasi paljon rajumpi päätös eli lakiuudistus, jonka mukaan ihmiset voidaan jopa väkivalloin työntää takaisin Venäjälle, riippumatta siitä, mistä he ovat lähtöisin ja siitä, olisiko heillä oikeus turvapaikkaan. Tätä lakia on syystä kritisoitu ja keskeiset suomalaiset oikeustieteilijät ovat tästä hallituksen ja eduskunnan enemmistön kanssa toista mieltä. Tätä lakia ei ole toistaiseksi tarvinnut käytännössä koetella.
Kysymykseni kuuluu siis: onko meillä varaa murentaa demokratia ja ihmisoikeudet ja pitäisikö se kysymys esittää useammin?!
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu.