Kaupunginvaltuutettumme, aluevaaliehdokas Hilkka Hyrkkö kirjoitti Kirjoittajavieras-vuorollaan siitä, ettei ole enää ehdolla kunnallisvaaleissa.
Ei enää ehdolla
Näin puolentoista valtuustokauden jälkeen tekee mieli vähän summata asioita Lohjan kuntapolitiikasta. Aloitin kesken kauden sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Varavaltuutetun paikalta olin usein valtuustossa, suurimmaksi osaksi korona-aikaan. Edellinen vaalikampanja oli erikoinen. Siinäkin taisteltiin paitsi äänestäjistä, erityisesti pandemiaa vastaan.
Uudelle tulokkaalle tilanne oli vaikea, koska juuri kuntapolitiikassa mielestäni keskeinen asia on yhteistyö eri valtuustoryhmien välillä. Yhteistyötä on vaikea tehdä, jos ei ole ollut mahdollisuutta tutustua yhteistyökumppaneihin. Muistan miten jotenkin riemukas oli tämän istuvan valtuuston ensimmäinen valtuustoseminaari. Sitäkin varjostivat vielä pandemiarajoitukset, mutta olimme kuitenkin yhdessä enemmän kuin yhden kokouksen verran.
Olen Lohjalla syntynyt ja Lohjalla kouluni käynyt, mutta sitten ollut maailmalla miltei 30 vuotta. Huomasin, että luottamushenkilöporukassa oli paljon tuttuja, koulukavereita, sisarusten koulukavereita, tai heidän lapsiaan! Moni ei ollut lähtenyt Lohjalta mihinkään kaikkina näinä vuosina.
Huomasin, että yhteistyö oli aika klikkiytynyttä. Kaveri menee kaverin luokse eikä etsi uutta kaveria. Myöhemmin oivalsin, että luottamushenkilökaveri menee myös virkahenkilökaverin luokse ja saa hänet innostumaan erilaisista aloitteista, ilman kunnan perinteistä valmisteluketjua. Nämä asiat on sanottu ääneen ihan valtuustosalin puhujapöntöstä.
Minulle on tullut myös vaikutelma, että monet pitkään täällä toimineet luottamushenkilöt ajattelevat ja toimivat hyvä näin -periaatteella. Isoja muutoksia ollaan valmiita tekemään, niin kuin Länsirata tai kymmenien miljoonien uima- ja jäähalli. Ajassa ja maailmassa olevat asiat kuten luonnonvarojen säästäminen, vihreä ajattelu, jatkuvan kasvun kyseenalaistaminen ei ole tätä vanhaa hyvä näin -aikaa. Ne vaatisivat oman pään ravistelua ja uusien ajatuksien ja avauksien etsimistä muiltakin kuin kavereilta.
Monessa asiassa tulee edelleen vastaan se tosiasia, että meillä on nykyisessä Lohjan kaupungissa monta erillistä kuntaa. Kaupunki on maantieteellisesti suuri ja on vaikea hahmottaa paikkoja ja osoitteita eri puolilla laajaa aluetta. Viime aikoina olemme moneen otteeseen keskustelleet ja kirjoittaneet esimerkiksi Saukkolan päiväkodista. Saukkolan olen aina tiennyt, koska matka Nousiaisten mummolaan kulki aina Saukkolan läpi. Nummikin on tuttu ja jopa Nummen yhtenäiskoulu, Koisjärvenkin tiedän, mutta sitten kun aletaan puhua Jättöläntiestä ja Mäntsälän metsästä olen jo pudonnut reitiltä.
En ole tässä asiassa yksin. Kun viime syksyn valtuustossa yht´äkkiä käsittelimme listaa kaupungin omistamista rakennuksista, jotka säilytetään, puretaan tai myydään, huomasin esittelijänkin olevan välillä eksyksissä.
Ja näistä kaikista kaukaisista ja vieraista asioista lautakunnat, jaostot, kaupunginhallitus ja -valtuusto sitten kuitenkin päättävät. Näillä päätöksillä me määritämme kunkin alueen ihmisten palveluita. Tämän valtuustokauden kipein päätös itselleni oli Nummenkylän koulun ja päiväkodin sulkeminen. En käsitä sitä päätöstä vieläkään. Päiväkoteja tarvitaan lisää, mutta kolmen tien ja yhden radan varrella olevalle päiväkodille ei ole käyttöä.
Ai niin muuten: sen myyntipäätöksen esittelytekstissä luki, että Nummenkylän koulun yhteydessä oleva päiväkotirakennus on siirrettävä elementti, joka voidaan siirtää mihin tahansa ja tarvittaessa erikseen myydä. Myöhemmin, päätöksenteon jälkeen, esittelijällekin selvisi, että yhteys koulun ja päiväkodin välillä on niin kiinteä, että siirrettäessä koulurakennus jäisi ilman seinää!
Hyvinvointialueiden myötä kunnilta putosi pois yli puolet tehtävistä, yli puolet vallasta ja vielä enemmän budjetista. Jos maan ja maailman tilanne ei olisi niin huono kuin se nyt on, tämän hallituksen olisi pitänyt valmistella kuntarakenneuudistus. Siinä tämä jättimuutos otettaisiin huomioon.
Saavutuksia, niin kuin on nykyään tapana laittaa työhakemukseenkin: olen oppinut ajattelemaan, että omaan kantaani nähden päinvastainen kanta voidaan perustella yhtä lailla kuin oma kantani.
Olen saanut olla mukana laatimassa Lohjan ensimmäistä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Se on vielä kesken, mutta työ on antoisaa.
Olen saanut olla mukana kaupunginjohtajan valintatyöryhmässä. Sekin työ oli antoisaa ja Lohja saa hyvän johtajan huhtikuun valtuuston päätöksellä.
Olen oppinut tuntemaan joukon mainioita tyyppejä, ahkeria ja osaavia puurtajia ja samanhenkisiä ihmisiä eri puolilta valtuustosalia. Joillain on jopa samanlainen huumorintaju.
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu.
