Kategoria: Mielipiteet

Lotta Paakkunaisen mielipidekirjoitus oppilashuollon mitoituksesta

Oppilashuollon mitoitusta ei saa kiertää keskiarvoilla

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue raportoi parantuneista hoitoajoista ja digipalveluiden kasvusta, mutta todellisuudessa oppilashuollossa on vakavia puutteita. Lain edellyttämä mitoitus ei toteudu – psykologilla voi olla vastuullaan yli 1200 oppilasta, vaikka sallittu enimmäismäärä on 780. Lotta Paakkunaisen mukaan kyse ei ole vain resurssikysymyksestä, vaan lasten ja nuorten oikeudesta saada tukea ajoissa.

Oppilashuoltoa ei tule tasata keskiarvoilla, vaan kohdentaa apu sinne, missä tarve on suurin. Lasten ja nuorten hyvinvointi on investointi tulevaisuuteen, ei säästökohde.

Lue koko mielipide Länsi-Uusimaasta

Lotta Paakkunaisen kirjoitus ikääntyneiden vajaaravitsemuksesta

Ikääntyneiden vajaaravitsemus on yleinen, mutta usein unohdettu ongelma — heikentynyt ravitsemustila lisää sairastumisriskiä ja johtaa ennenaikaiseen laitoshoitoon. Tämä on yhtä aikaa inhimillinen kärsimys ja merkittävä kustannustekijä.

Länsi-Uudellamaalla on osaamista ongelman ratkaisemiseksi, mutta tarvitaan yhtenäinen alueellinen toimintamalli: systemaattinen seulonta ja hoito voisivat parantaa toimintakykyä ja vähentää raskaimpien palveluiden tarvetta.

Nyt käsittelyssä oleva hallitusesitys tarjoaa mahdollisuuden kohdentaa hyte-rahoja vajaaravitsemuksen seulontaan — Länsi-Uusimaa voisi olla tässä edelläkävijä.

Kuitenkin pelkät hyte-kerroinpoikkeamat eivät takaa tasa-arvoa: ilman riittäviä resursseja osa alueista voi jäädä jälkeen. Samalla suunnitellut leikkaukset sosiaaliturvasta uhkaavat heikentää haavoittuvien asemaa.

Vajaaravitsemuksen ehkäisy on konkreettinen tapa yhdistää taloudelliset säästöt ja inhimillinen hyvinvointi — tarvitaan vain poliittista tahtoa nähdä kokonaisuus.

Voit lukea lisää Lotan blogista: https://lottapaakkunainen.com/2025/08/08/vajaaravitsemus-inhimillinen-ja-taloudellinen-haaste-johon-hallitus-ei-nayta-tarttuvan/?fbclid=IwY2xjawMQOWJleHRuA2FlbQIxMQABHnFZ8aUhUuDhgJWetPf4LsMUE2CI-XtPyDbNv3i5zYF7qknwvEDeyibCCmQP_aem_nsifYAIO8YqytvwrlHKmoQ

Lotta Paakkunainen: puheenvuoro varttivaltuuston aloitteen käsittelystä valtuustonkokouksessa 16.4.2025

Kaupunginvaltuutettumme Lotta Paakkunainen piti puheenvuoron kaupunginvaltuuston 16.4.2025 kokouksessa varttivaltuuston aloitteen käsittelystä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Haluan kiittää Varttivaltuustoa ja erityisesti 5.–6.-luokkalaisia nuoria tästä tärkeästä aloitteesta. He ovat nostaneet esiin erittäin ajankohtaisen ja huolestuttavan ilmiön eli sen, ettei oppilashuollon palveluja aina tavoiteta silloin, kun niitä tarvittaisiin.

Vaikka opiskeluhuoltopalvelut ovat siirtyneet hyvinvointialueen vastuulle, meillä kunnassa on yhä tärkeä rooli kuntalaistemme hyvinvoinnin edistämisessä ja lasten kohdalla myös erityinen vastuu. Se, että oppilailla on huoli palveluiden saatavuudesta, kertoo siitä, että viestit eivät aina kohtaa arjen todellisuutta. Meidän aikuisten tehtävä on ottaa tämä huoli vakavasti.

On hienoa, että opiskeluhuollon saavutettavuutta seurataan kyselyin ja että Lohjan sivistystoimi tekee yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa ohjausryhmien kautta. Tästä huolimatta on selvää, että nykyiset rakenteet eivät riitä varmistamaan palveluiden tavoitettavuutta kaikissa tilanteissa.

Siksi esitän, että tämä aloite saatetaan virallisesti tiedoksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tulevaisuus- ja kehittämislautakunnalle, joka vastaa hyvinvointialueen strategisesta kehittämisestä ja yhteistyön valvonnasta. On tärkeää, että tämä lasten viesti ei jää vain paikalliseen käsittelyyn, vaan että se saavuttaa myös sen tahon, jolla on mahdollisuus vaikuttaa resurssien kohdentamiseen ja toiminnan kehittämiseen koko alueella.

Toivon, että tämä aloite toimii esimerkkinä siitä, kuinka lapset ja nuoret voivat osallistua aidosti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja että me aikuiset vastaamme siihen vastuullisesti ja toiminnallisesti.

Kiitos.

Lotta Paakkunainen: ryhmäpuheenvuoro ennakkovaikutusten arvioinnin käsikirjasta 16.4.2025

Kaupunginvaltuutettumme ja lapsiystävällinen kunta-koordinaatiotyöryhmän jäsen Lotta Paakkunainen piti ryhmämme puheenvuoron kaupunginvaltuuston 16.4.2025 kokouksessa ennakkovaikutusten arvioinnin käsikirjan käyttöönotosta.

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat ja muut kokousta seuraavat,

Päätöksiä valmistellessa ja tehdessä on tärkeää pysähtyä miettimään, mihin kaikkeen päätös lopulta vaikuttaa. Päätösten vaikutusten ennakkoarviointi on siihen erinomainen työkalu. Se auttaa meitä tarkastelemaan päätösten vaikutuksia laaja-alaisesti, kuntalaisten hyvinvointiin, talouteen, ympäristöön, palveluihin ja erityisesti niihin ihmisryhmiin, jotka eivät aina muuten tule riittävästi huomioiduiksi.

Lohjan oma EVA-malli ja sen tueksi laadittu käsikirja on tärkeä askel kohti kestävämpää ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Se tarjoaa meille selkeän rungon, jonka avulla voimme tehdä parempia päätöksiä ja vahvistaa avoimuutta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Ymmärrän hyvin sen kritiikin, että tämä työ olisi pitänyt olla käytössä jo aiemmin ja että lakeihin perustuvien velvoitteiden esiin nostaminen voi herättää kysymyksiä siitä, miksei näin ole jo toimittu. Tästä on puhuttu vuosia. Itse muistan hyvin esimerkiksi vuonna 2015, jolloin Lohjalla oltiin lakkauttamassa kouluja. Silloin lapsivaikutusten arvioinnin tarpeesta käytiin keskustelua, tehtiin jonkunlaista lapsivaikutusten arviointia, mutta varsinaisia kunnon työkaluja ei vielä ollut, eikä malli ollut vakiintunut.

Syitä tähän viiveeseen on varmasti monia, mutta nyt on se hetki, kun meillä on käsissämme konkreettinen malli ja mahdollisuus muuttaa toimintakulttuuria. Nyt meillä on välineet. Nyt me voimme jättää uudelle valtuustolle tämän työkalun. Me olemme vastuussa, ei vain tästä hetkestä, vaan tulevaisuudesta.

Haluan esittää lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat olleet mukana tämän mallin ja käsikirjan rakentamisessa. Erityisesti kiitän erityisasiantuntija Maarit Lindmania, joka on tehnyt valtavan työn lapsivaikutusten arvioinnin edistämiseksi – niin poikkihallinnollisesti kuin luottamushenkilöidenkin parissa. Hän on myös käynyt esittelemässä tätä työtä meille oman valtuustoryhmämme sisällä ja avannut samalla Lapsiystävällinen kunta -koordinaatiotyön kokonaisuutta.

Olen itse saanut olla mukana Lapsiystävällinen kunta -koordinaatiotyöryhmässä, jossa on käyty syvällisiä keskusteluja juuri lapsivaikutusten arvioinnin kehittämisestä ja sen jalkauttamisesta osaksi kunnan toimintaa. Työryhmään on kuulunut viranhaltijoita eri aloilta, nuorisovaltuuston edustus, LOKOVA ry:n edustaja sekä luottamushenkilöitä. Olen ollut vaikuttunut työryhmän korkeasta motivaatiosta, ammatillisuudesta ja aidosta halusta vahvistaa lasten ja nuorten osallistumista Lohjalla. Se työ, mitä siellä on tehty, luo tärkeää perustaa myös tämän EVA-mallin käytännön toteutukselle.

Kiitos myös Sanna Kie Kettuselle ja Johanna Repolalle asiantuntevasta ja sitoutuneesta panoksesta tämän työn eteen.

Lopuksi haluan sanoa ääneen sen, mistä usein puhutaan hiljaa: Lohjalla on toisinaan ikävä vastakkainasettelun tunnelma – maaseudun, reuna-alueiden ja kaupungin välillä. Luottamushenkilötyössäkin se näkyy ja täällä valtuuston puhujapöntöstäkin se kuuluu toisinaan puheissa. Se on kuluttavaa ja turhaa. Meillä on yhteinen Lohja ja tämä malli on yksi tapa rakentaa siltoja sen sijaan, että kaivamme juopia. Kun arvioimme vaikutuksia avoimesti ja monipuolisesti, meillä on paremmat mahdollisuudet tehdä päätöksiä, jotka yhdistävät, eivät erota.

Nyt on uuden valtuuston, luottamushenkilöiden ja valmistelijoiden vastuu ja velvollisuus huolehtia siitä, että nämä arvioinnit tulevat aidosti osaksi päätöksenteon rakennetta. Ne eivät saa jäädä paperille, vaan niiden tulee tulla osaksi arkea ja jokaisen selkärankaa.

Kiitos.

Hilkka Hyrkkö: Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa 21.3.2025: Ei enää ehdolla

Kaupunginvaltuutettumme, aluevaaliehdokas Hilkka Hyrkkö kirjoitti Kirjoittajavieras-vuorollaan siitä, ettei ole enää ehdolla kunnallisvaaleissa.

Ei enää ehdolla

Näin puolentoista valtuustokauden jälkeen tekee mieli vähän summata asioita Lohjan kuntapolitiikasta. Aloitin kesken kauden sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Varavaltuutetun paikalta olin usein valtuustossa, suurimmaksi osaksi korona-aikaan. Edellinen vaalikampanja oli erikoinen. Siinäkin taisteltiin paitsi äänestäjistä, erityisesti pandemiaa vastaan.

Uudelle tulokkaalle tilanne oli vaikea, koska juuri kuntapolitiikassa mielestäni keskeinen asia on yhteistyö eri valtuustoryhmien välillä. Yhteistyötä on vaikea tehdä, jos ei ole ollut mahdollisuutta tutustua yhteistyökumppaneihin. Muistan miten jotenkin riemukas oli tämän istuvan valtuuston ensimmäinen valtuustoseminaari. Sitäkin varjostivat vielä pandemiarajoitukset, mutta olimme kuitenkin yhdessä enemmän kuin yhden kokouksen verran.

Olen Lohjalla syntynyt ja Lohjalla kouluni käynyt, mutta sitten ollut maailmalla miltei 30 vuotta. Huomasin, että luottamushenkilöporukassa oli paljon tuttuja, koulukavereita, sisarusten koulukavereita, tai heidän lapsiaan! Moni ei ollut lähtenyt Lohjalta mihinkään kaikkina näinä vuosina.

Huomasin, että yhteistyö oli aika klikkiytynyttä. Kaveri menee kaverin luokse eikä etsi uutta kaveria. Myöhemmin oivalsin, että luottamushenkilökaveri menee myös virkahenkilökaverin luokse ja saa hänet innostumaan erilaisista aloitteista, ilman kunnan perinteistä valmisteluketjua. Nämä asiat on sanottu ääneen ihan valtuustosalin puhujapöntöstä.

Minulle on tullut myös vaikutelma, että monet pitkään täällä toimineet luottamushenkilöt ajattelevat ja toimivat hyvä näin -periaatteella. Isoja muutoksia ollaan valmiita tekemään, niin kuin Länsirata tai kymmenien miljoonien uima- ja jäähalli. Ajassa ja maailmassa olevat asiat kuten luonnonvarojen säästäminen, vihreä ajattelu, jatkuvan kasvun kyseenalaistaminen ei ole tätä vanhaa hyvä näin -aikaa. Ne vaatisivat oman pään ravistelua ja uusien ajatuksien ja avauksien etsimistä muiltakin kuin kavereilta.

Monessa asiassa tulee edelleen vastaan se tosiasia, että meillä on nykyisessä Lohjan kaupungissa monta erillistä kuntaa. Kaupunki on maantieteellisesti suuri ja on vaikea hahmottaa paikkoja ja osoitteita eri puolilla laajaa aluetta. Viime aikoina olemme moneen otteeseen keskustelleet ja kirjoittaneet esimerkiksi Saukkolan päiväkodista. Saukkolan olen aina tiennyt, koska matka Nousiaisten mummolaan kulki aina Saukkolan läpi. Nummikin on tuttu ja jopa Nummen yhtenäiskoulu, Koisjärvenkin tiedän, mutta sitten kun aletaan puhua Jättöläntiestä ja Mäntsälän metsästä olen jo pudonnut reitiltä.

En ole tässä asiassa yksin. Kun viime syksyn valtuustossa yht´äkkiä käsittelimme listaa kaupungin omistamista rakennuksista, jotka säilytetään, puretaan tai myydään, huomasin esittelijänkin olevan välillä eksyksissä.

Ja näistä kaikista kaukaisista ja vieraista asioista lautakunnat, jaostot, kaupunginhallitus ja -valtuusto sitten kuitenkin päättävät. Näillä päätöksillä me määritämme kunkin alueen ihmisten palveluita. Tämän valtuustokauden kipein päätös itselleni oli Nummenkylän koulun ja päiväkodin sulkeminen. En käsitä sitä päätöstä vieläkään. Päiväkoteja tarvitaan lisää, mutta kolmen tien ja yhden radan varrella olevalle päiväkodille ei ole käyttöä.

Ai niin muuten: sen myyntipäätöksen esittelytekstissä luki, että Nummenkylän koulun yhteydessä oleva päiväkotirakennus on siirrettävä elementti, joka voidaan siirtää mihin tahansa ja tarvittaessa erikseen myydä. Myöhemmin, päätöksenteon jälkeen, esittelijällekin selvisi, että yhteys koulun ja päiväkodin välillä on niin kiinteä, että siirrettäessä koulurakennus jäisi ilman seinää!

Hyvinvointialueiden myötä kunnilta putosi pois yli puolet tehtävistä, yli puolet vallasta ja vielä enemmän budjetista. Jos maan ja maailman tilanne ei olisi niin huono kuin se nyt on, tämän hallituksen olisi pitänyt valmistella kuntarakenneuudistus. Siinä tämä jättimuutos otettaisiin huomioon.

Saavutuksia, niin kuin on nykyään tapana laittaa työhakemukseenkin: olen oppinut ajattelemaan, että omaan kantaani nähden päinvastainen kanta voidaan perustella yhtä lailla kuin oma kantani.

Olen saanut olla mukana laatimassa Lohjan ensimmäistä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Se on vielä kesken, mutta työ on antoisaa.

Olen saanut olla mukana kaupunginjohtajan valintatyöryhmässä. Sekin työ oli antoisaa ja Lohja saa hyvän johtajan huhtikuun valtuuston päätöksellä.

Olen oppinut tuntemaan joukon mainioita tyyppejä, ahkeria ja osaavia puurtajia ja samanhenkisiä ihmisiä eri puolilta valtuustosalia. Joillain on jopa samanlainen huumorintaju.

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu.

Lotta Paakkunainen ja Reeta Kinnunen: Mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaassa 11.3.2025: Päiväkotiratkaisut vaativat huolellista valmistelua – ei vaalipaniikkia

Kaupunginvaltuutettumme Lotta Paakkunainen ja sivistyslautakunnan jäsen Reeta Kinnunen kirjoittivat yhdessä vastineen Pekka Luoman kirjoitukseen Saukkolan päiväkotipäätöksestä. Voit lukea kirjoituksen 11.3.2025 julkaistusta Länsi-Uusimaasta ja alta:

Päiväkotiratkaisut vaativat huolellista valmistelua – ei vaalipaniikkia

Kaupunginvaltuutetun, sivistyslautakunnan jäsenen, Pekka Luoman Länsi-Uusimaassa 6.3. julkaistu kirjoitus antaa harhaanjohtavan kuvan Nummi-Saukkolan päiväkotiratkaisun käsittelystä ja pöydällepanon tarkoituksesta. On tärkeää korjata nämä väärinkäsitykset ja tuoda esiin päätöksenteon todelliset perusteet.

Kaupunginhallituksen päätös 24.2. linjasi, että Nummi-Saukkolan päiväkoti sijoittuu Saukkolaan ja että hankkeen suunnittelussa huomioidaan myös muut alueen palvelutarpeet. Lisäksi päätettiin tarkastella sijaintivaihtoehtoja tarkemmin hankesuunnittelun yhteydessä. Tämä osoittaa, että selvitystyö on vielä kesken ja päätöksiä tulee tehdä huolellisesti, ei kiirehtien.

Sivistyslautakunnassa pöydällepanoesityksen tarkoituksena ei ollut viivyttää päiväkotihanketta, kuten Pekka Luoma väittää, vaan varmistaa, että päätettävänä oleva ratkaisu – uusi väistötila – perustuu ajantasaiseen tietoon ja kestävään suunnitteluun. On harhaanjohtavaa esittää, että lautakunnan päätettävänä olisi ollut koko uuden päiväkodin tarveselvitys, sillä se oli jo käsitelty kaupunginhallituksessa.

Nykyinen tilaelementti on ollut väliaikaisratkaisuna käytössä jo kymmenen vuoden ajan. Tämä kertoo siitä, että väliaikaisratkaisut voivat venyä pysyviksi. Monessa kunnassa on nähty, kuinka väistötiloista tulee ”lopullisia ratkaisuja”, vaikka niiden ei pitäisi olla pitkäaikaisia oppimisympäristöjä. Lähtökohtana pitää olla se, että rakennetaan pysyvä päiväkotitila, ei pelkästään uutta väistötilaa. Kaupungille ja veronmaksajille edullisin ja järkevin ratkaisu pitkällä aikavälillä olisi pysyvä päiväkotirakennus.

Me emme halua viivästyttää päiväkotihanketta, vaan varmistaa, että tehdään kestävä ja pitkäjänteinen ratkaisu lasten, perheiden ja kaupungin talouden kannalta. Kokoomuksen vaalipaniikin sijaan päätöksenteon tulee perustua huolelliseen valmisteluun ja vastuulliseen suunnitteluun – eikä hätiköityihin ratkaisuihin, jotka voivat johtaa uusiin ongelmiin tulevaisuudessa.

Keskustan valtuustoryhmä

Lotta Paakkunainen

Reeta Kinnunen

ja Mika Eskola (Meidän Lohja)

Lotta Paakkunainen: Mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaassa 21.2.2025: Nuorten rikollisuus kasvaa – onko meillä varaa odottaa?

Aluevaltuutettumme ja kaupunginvaltuutettumme Lotta Paakkunainen kirjoitti tästä tärkeästä aiheesta mielipidekirjoituksen, joka julkaistiin Länsi-Uusimaassa 21.2.2025. Nuorten rikollisuuden kasvu on huolestuttavaa ja samalla ennaltaehkäisevän työn tulevaisuus on epävarma. Länsi-Uusimaa uutisoi 19.2. Ankkuritoiminnan päättymisestä nykyisessä muodossaan helmikuun lopussa – ilman että korvaavaa mallia on vielä esitetty.

Vuonna 2024 Lohjalla kirjattiin 849 alaikäisten tekemää rikosta – 200 enemmän kuin edellisvuonna. Tämä kertoo karua kieltä siitä, että nuorten pahoinvointi ja rikollisuuteen ajautuminen eivät ole yksittäistapauksia, vaan laajempi ilmiö, johon on puututtava.

Ankkuritoiminta on ollut keskeinen keino ehkäistä nuorten rikoskierteitä moniammatillisen yhteistyön kautta. Poliisi, sosiaalityö ja nuorisotyö ovat yhdessä tukeneet nuoria, joilla on riski ajautua rikollisuuden polulle. Ilman tätä yhteistyötä vaarana on, että ongelmiin puututaan vasta, kun rikokset ovat jo toistuvia tai vakavia.

Paakkunainen on jättänyt valtuustoaloitteen Ankkuritoiminnan jatkon tukemiseksi. Ennen kuin aloitetta on edes käsitelty, viranhaltijat ovat jo ilmoittaneet, ettei kaupunki aio ottaa toimintaa vastuulleen. Samalla hyvinvointialue ei ole tuonut esiin selkeitä suunnitelmia siitä, miten alaikäisten rikoksia jatkossa käsitellään ja miten nuorten ja perheiden tuki varmistetaan.

Ennaltaehkäisy maksaa aina vähemmän kuin korjaavat toimenpiteet

Ennaltaehkäisevä työ ei ole pelkkä menoerä, vaan se säästää pitkällä aikavälillä sekä inhimillistä kärsimystä että rahaa. Jokainen nuori, joka saadaan ajoissa tuen piiriin, on potentiaalinen tulevaisuuden veronmaksaja eikä syrjäytymisuhan alla oleva tapaus.

Koulujalkautuminen ja poliisin ennalta estävä työ ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin riitä. Tarvitsemme moniammatillista lähestymistapaa, jossa eri toimijat voivat yhdessä puuttua ongelmiin ennen kuin ne paisuvat hallitsemattomiksi.

Nyt ei ole aika jäädä odottamaan – tarvitsemme konkreettisia päätöksiä ja toimia. Nuoret ansaitsevat turvaverkon, joka kannattelee heitä ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi.

Voit lukea mielipidekirjoituksen 21.2.2025 julkaistusta Länsi-Uusimaasta ja alta:

Nuorten rikollisuus kasvaa – onko meillä varaa odottaa?


Länsi-Uusimaa uutisoi 19.2. Ankkuritoiminnan tulevaisuudesta ja siitä, miten nuorten rikollisuus on huolestuttavassa kasvussa. On tärkeää, että nuorille suunnattua ennaltaehkäisevää toimintaa mietitään ja vaihtoehtoja etsitään. Tästä kiitos kaikille tahoille, jotka ovat mukana ratkomassa haastetta.
Samalla on kuitenkin syytä kysyä: onko meillä varaa odottaa? Vuonna 2024 Lohjalla kirjattiin 849 alaikäisten tekemää rikosta – 200 enemmän kuin edellisvuonna. Ankkuritoiminta on ollut keskeinen keino puuttua nuorten rikoskierteisiin, mutta nykymuotoinen toiminta lakkaa helmikuun lopussa, eikä korvaavaa mallia ole vieläkään esitelty.
Olen jättänyt valtuustoaloitteen Ankkuritoiminnan jatkon tukemiseksi, mutta ennen kuin sitä on edes käsitelty, viranhaltijat ovat jo todenneet, ettei kaupunki tule ottamaan toimintaa vastuulleen. Samalla hyvinvointialue ei ole tuonut esiin selkeitä suunnitelmia siitä, miten alaikäisten rikoksia jatkossa käsitellään ja miten nuorten ja perheiden tuki varmistetaan.
Koulujalkautuminen ja poliisin ennalta estävä valvontatyö ovat tärkeitä, mutta eivät yksin riittäviä. Moniammatillinen työ, jossa poliisi, sosiaalityö ja nuorisotyö toimivat yhdessä, on ollut Ankkuritiimin vahvuus. Ilman tätä yhteistyötä riskinä on, että nuorten ongelmiin puututaan vasta, kun rikokset ovat jo toistuvia tai vakavia.
Nyt tarvitaan ratkaisuja – ei vain selvityksiä ja odottelua. Kunnilla on vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, ja Ankkuritoiminnan ennaltaehkäisevä työ voidaan katsoa osaksi tätä. Tarvitaan pikaisia toimia, jotta nuoret eivät jää ilman tukea.

Lotta Paakkunainen
Aluevaltuutettu,
Kaupunginvaltuutettu, Lohja

Lotta Paakkunainen: Mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaa 4.2.2024: Luottamuspula hyvinvointialueisiin – mistä se johtuu? 

Aluevaltuutettumme Lotta Paakkunainen kirjoitti mielipidekirjoituksen helmikuun alussa julkaistun KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön selvitykseen hyvinvointialueiden luottamuspulasta. Mielipide julkaistiin Länsi-Uusimaassa ja Suomenmaassa 4.2.205:

https://www.suomenmaa.fi/mielipide/lukijalta-luottamuspula-hyvinvointialueisiin-mista-se-johtuu/

Luottamuspula hyvinvointialueisiin – mistä se johtuu? 

Helmikuun alussa julkaistun KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen mukaan kansalaisten luottamus hyvinvointialueiden päätöksentekoon ja palveluihin on heikkoa. Tulokset eivät yllätä: vain joka neljäs luottaa aluevaltuuston kykyyn vaikuttaa palveluihin. Luottamuksen puutteen taustalla on useita tekijöitä, joista keskeisiä ovat päätöksenteon rakenteet sekä avoimuuden ja tiedonkulun puute. 

Aluevaltuuston kokoukset ja päätösten taustat saavat vain vähän julkisuutta, mikä heikentää asukkaiden mahdollisuuksia seurata ja ymmärtää hyvinvointialueella tehtyjen ratkaisujen perusteita. Kun tietoa ei ole helposti saatavilla, syntyy helposti tunne, että päätökset tehdään suljettujen ovien takana ilman asukkaiden etua ajatellen. Näin ainakin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. 

Toinen keskeinen ongelma on Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston rajallinen vaikutusvalta. Tuore hallintosääntö on vahvistanut linjaa, jossa merkittävin päätösvalta keskittyy aluehallitukselle ja virkajohdolle, kun taas valtuuston rooli jää heikoksi. Valtuutetuille ei myöskään tarjota riittävästi tietoa päätöksenteon tueksi, eikä enemmistö sitä edes aktiivisesti vaadi. 

Lisäksi lautakuntien arviointi perustuu pitkälti sanallisiin raportteihin ilman numeerisia mittareita. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viranhaltijat arvioivat itse omaa toimintaansa ilman objektiivista, mitattavaa tietoa palveluiden toimivuudesta ja kehittämistarpeista. Tämä heikentää mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia päätöksiä ja lisää kansalaisten epäluottamusta. 

Hyvinvointialueiden toiminnan on oltava läpinäkyvää ja osallistavaa, jotta luottamus niihin voi kasvaa. Tiedonkulkua on parannettava, valtuutettujen vaikutusmahdollisuuksia vahvistettava ja kansalaisten oikeus saada tietoa turvattava. Ilman näitä muutoksia luottamuspula syvenee entisestään. 

Lotta Paakkunainen 

 Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu (kesk.) 

Hilkka Hyrkkö: Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaa-lehdessä 28.1.2025: Itä on erilainen

Kaupunginvaltuutettumme Hilkka Hyrkkö kirjoitti Kirjoittajavieras-kolumnivuorollaan siitä, että moni asia muistuttaa omista kokemuksista, luettuaan venäläistä kirjallisuutta.

Itä on erilainen

Alkuvuoden lukukokemukset ovat painottuneet entisen Neuvostoliiton alueelle. Kirjat ja kirjoittajat kuvaavat elämää Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Virossa. Tämä on sattumaa, koska Lukki-kirjaston varausjärjestelmä on ne minulle tähän perä jälkeen syöttänyt.

Ensimmäiseksi tartuin ikisuosikkini Mihail Shishikinin erilaisia kirjoituksia sisältävään ”Viha ja kauneus” kirjaan. Shishkin on Venäjälläkin aikanaan palkittu prosaisti. Hänen teoksiaan on verrattu maan ikiaikaisiin klassikoihin. Hän on asunut maanpaossa liki kaksikymmentä vuotta ja kirjoittaa viiltävää yhteiskuntakritiikkiä.

Kirjailija kun on hänen teksteissään vilahtelevat Dostojevskij ja Tolstoi, heidän tuotantonsa antama kulttuuriset pohjarakenteet venäläiselle ajattelulle. Hän suree kirjoituksissaan sitä, miten nyky-Venäjä ja sen johto rapauttaa venäläisen idean hyviä puolia.

Sitten vuoroni tuli saada Anna Soudakovan ”Haikara levittää siipensä”. Kirja kertoo kahdesta sisaruksesta Valko-Venäjällä. Se tuo heidät vanhempiensa ja isovanhempiensa sodanjälkeisen Neuvostoliiton kautta nykypäivään. Tai oikeammin aikaan viisi vuotta sitten, jolloin maan juuri jälleen kerran valitulle presidentille oli olemassa vastaehdokkaita. Kaikille kävi huonosti. Elossa olevat ovat maanpaossa eikä tammikuun viimeisenä sunnuntaina käydyissä presidentinvaaleissa ollut todellisia vastaehdokkaita.

Kollega Arja Paanasen ”Kiehtova katala Venäjä” oli viikon laina hyllykössä ja sekin piti kahmaista pikalukuun. Viitasaaren uteliaasta koululaisesta on kasvanut tämän hetken parhaita Venäjästä kirjoittavia journalisteja. Arjan ja hänen juuri edesmenneen kumppaninsa Mauri Ratilaisen retkiä eri puolille Venäjää olemme saaneet seurata neljällä vuosikymmenellä. Arjalla on siis mistä kirjoittaa. Kirjan parasta antia ovat hänen omakohtaiset oivalluksensa hankkia ja saada tietoa ja mennä sinne, missä muut eivät ole edes ajatelleet käyvänsä. Arjan erilaiset kirjoitukset Ilta-Sanomissa ovat tälläkin hetkellä tarkkoja ja herkkävaistoisia.

Rekkakuski-isänsä kyydissä ”Aro” kirjassa matkustaa Oksana Vasjakina. Hänen aiempi kirjansa ”Haava” kertoi kirjailijan äidistä ja äitisuhteesta. Tämä kirja on kuvaus isän väkivaltaisesta ja osittain rikollisestakin maailmasta. Se sisältää karuja ja raskaita kuvauksia perheväkivallasta ja kovasta elämästä. Samalla isä ihailee suuresti tytärtään, joka on päässyt yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta, ja käyttäytyy rakastavan isän tavoin.

Emeritus suurlähettiläs ja pitkän linjan diplomaatti Hannu Himanen kokoaa kirjansa ”Missä enkelitkin pelkäävät” Ilkka-Pohjalaiseen viime vuosina kirjoittamiensa kolumnien ympärille. Keskiössä on Suomen ja Euroopan turvallisuus, mutta kirjassa on todella paljon vuosikymmenten aikana kertynyttä tietoa Venäjältä, venäläisistä, tieteestä ja kulttuurista. Kirja antaa myös hyvän kuvan siitä, miten monenlaisia ovat ahkeran diplomaatin verkostot ja kuinka paljon niistä on saatavissa tietoa silloinkin, kun oma aktiiviura on jo ohi.

Kaiken tämän luettuani on vähän sellainen olo, että tuliko nyt kerralla liikaa idän vaikutteita omaan järjestelmään. Tietokirjojen sulattelua auttaa se, että olen Arja Paanasen ja Hannu Himasen kanssa seurannut samaa aikakautta Neuvostoliiton lopusta uuden Venäjän syntyyn ja sen valumiseen nykyiseen pimeyteen. Mikään ei yllätä.

Enemmän tunnustelen kulttuurin eri kerrosten pohjavirtoja. Neuvostoliittoon juurtui syvälle rakenteellinen väkivalta. Tuoreet kaunokirjalliset kirjat vahvistavat sitä tuntumaa, että väkivaltaa oli ja on yhteiskunnan kaikilla tasoilla, perheissä, parisuhteissa, kadulla, työpaikalla. Ja että se hyväksytään. Se on ihan tavanomaista.

Yhtä aikaa ja yhtä tavanomaista on se, että kaikki yhteiskuntaluokat käyvät teatterissa, oopperassa, konserteissa, ja arvostavat kulttuuria ja koulutusta.

Moni asia muistuttaa omista kokemuksista. Juuri noinhan se oli: kaikki ovat ensin tylyjä ja vähäpuheisia ja sitten aukeaa venäläisen vieraanvaraisuuden ja ystävyyden pohjaton aarrearkku. Se on täynnä lainauksia kirjoista, runoudesta, historiasta, musiikista. Se on täynnä kaiken jakamista, herkkuruokia, outoja tapoja, yhteisiä hetkiä. Shaslikkia milloin missäkin, kuumista kuumimpia löylyjä, piripintaan kaadettuja vodkalaseja. Kohta vietettäisiin laskiaista syömällä blinejä joka päivä ja sitten laskeuduttaisiin paastoon työpaikkaruokalassakin, vaikka ei niin ortodokseja ollakaan.

Kyllä on ikävä. Läheisimmät ystävät eivät ole enää siellä hekään. He ovat maanpakolaisina eri puolilla maailmaa.

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu.

Lotta Paakkunainen: Mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaa 14.1.2025: Karjalohja-​Sammatin lääkäri on voitto asukkaille – mutta muistutamme tärkeästä periaatteesta

Aluevaltuutettumme Lotta Paakkunainen kirjoitti aluevaltuustoryhmän puolesta mielipidekirjoituksen Länsi-Uusimaahan Karjalohja-Sammatin terveysasemanpalvelujen mahdollisesta tulevaisuudesta.

Karjalohja-​Sammatin lääkäri on voitto asukkaille – mutta muistutamme tärkeästä periaatteesta

Keskustan aluevaltuustoryhmässä olemme tyytyväisiä, että Karjalohja-Sammatin terveysaseman palvelujen tulevaisuus näyttää valoisammalta. Tämä on voitto alueen asukkaille, jotka ovat taistelleet määrätietoisesti terveyspalveluiden puolesta. Keskustan aluevaltuustoryhmän aloite monituottajamallista jäi käsittelemättä, mutta on hienoa, että on mahdollista päätyä ratkaisuun, joka on linjassa sen kanssa, mitä olemme aina esittäneet.

On kuitenkin syytä pohtia, miksi alkuperäinen esityksemme palveluverkkopäätöstä tehtäessä ei saanut tukea. Vain keskusta ja muutama aluevaltuutettu äänestivät alueemme palvelujen puolesta. Tämä herättää kysymyksiä siitä, miten muut puolueet suhtautuvat haja-asutusalueiden palveluihin. Toivomme, että erityisesti kokoomus jatkaa työtä alueemme palvelujen turvaamiseksi myös vaalien jälkeen, vaikka taipumusta onkin ollut keskittämiseen.

Omalääkärimalli on mielenkiintoinen kokeilu ja onkin tärkeää seurata sen toteutumista tarkasti. Toivomme, että malli toimii hyvin käytännössä ja että se takaa alueen asukkaille riittävät terveyspalvelut myös tulevaisuudessa. On myös tärkeää varmistaa, että omalääkäri on saavutettavissa kaikille, myös niille, joilla on erityistarpeita.

Tämä tapaus osoittaa, kuinka tärkeää on, että aluevaltuuston päätöksiä tehdään avoimesti ja läpinäkyvästi. Asukkaiden on voitava luottaa siihen, että heidän edustajansa ottavat heidän huolensa vakavasti ja että päätökset tehdään alueen parasta ajatellen. Hyvinvointialueen päätöksenteon on oltava osallistavaa ja avointa. Päätöksiä ei voi pohjata siihen, kuka sattuu tuntemaan oikeat henkilöt tai kenen näkemys saa eniten palstatilaa.

Tarvitsemme nyt poliittista selkärankaa ja johdonmukaisuutta. Kaikkien aluevaltuutettujen tekemä työ ansaitsee tulla kuulluksi.

Toivomme, että Karjalohja-Sammatin esimerkki toimii innoittajana muillekin haja-asutusalueille. On tärkeää, että jokaisella alueella on mahdollisuus saada tarvitsemansa palvelut riippumatta siitä, missä asuu.

Keskustan aluevaltuustoryhmän puolesta kirjoittava Lotta Paakkunainen on aluevaltuutettu

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8206459

Lotta Paakkunainen: Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaa-lehdessä 17.12.2024: Säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle

Säästäminen perustason palveluista johtaa usein ongelmien siirtymiseen kalliimpiin hoitomuotoihin, aluevaltuutettumme Lotta Paakkunainen kirjoittaa Länsi-Uusimaa-lehden Kirjoittajavieras-vuorollaan.

Säästöt voivat olla kallis lasku tulevaisuudelle

Hyvinvointialueiden perustaminen tähtäsi yhdenvertaisiin palveluihin ja perustason hoidon vahvistamiseen. Nyt säästöjä haetaan hinnalla millä hyvänsä. Mutta kuka miettii, mitä hintaa palveluiden tarvitsijat tästä maksavat?

Kuvitellaan tilanne, jossa lapsi joutuu odottamaan apua lastensuojelussa liian pitkään resurssipulan vuoksi. Aika, joka voisi olla käänteentekevä hänen elämässään, hukataan. Tai omaishoitaja, joka jaksaa päivästä toiseen hoitaa läheistään, mutta palkkioiden ja vapaapäivien leikkaukset vievät viimeisetkin voimat. Entä ikääntynyt, joka odottaa turvallista hoivapaikkaa, mutta joutuu jäämään kotiin, kun tarvittavaa tukea ei ole tarjolla? Nämä eivät ole pelkkiä numeroita budjetissa – nämä ovat ihmisiä, joiden elämänlaatu ja tulevaisuus ovat kiinni tekemistämme päätöksistä.

Ennaltaehkäisevä työ on investointi tulevaisuuteen.

Vuonna 2022 lastensuojelun kokonaiskustannukset Suomessa olivat 1,33 miljardia euroa, josta 74 % kului sijaishuoltoon, kuten laitossijoituksiin. Samaan aikaan tiedämme, että ennaltaehkäisevät palvelut, kuten perhetyö ja varhainen puuttuminen, voivat vähentää sijoitustarvetta. Silti näistä palveluista leikataan ensimmäisenä. Tämä ei ole vain inhimillisesti kestämätöntä, vaan myös taloudellisesti järjetöntä.

Ennaltaehkäisevä työ on investointi tulevaisuuteen. Se voi estää huostaanottoja ja antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden parempaan elämään. Jokainen panostus, joka auttaa perhettä ajoissa, maksaa itsensä takaisin – ei vain säästöinä, vaan myös ihmisten elämänlaadun parantumisena.

Säästäminen perustason palveluista johtaa usein ongelmien siirtymiseen kalliimpiin hoitomuotoihin. Tämä koskee myös ikääntyneiden hoivaa ja omaishoitajien jaksamista. Kun tukipalvelut heikkenevät, vastuu siirtyy laitoshoitoon, joka kuormittaa paitsi julkista taloutta myös inhimillisiä resursseja.

Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan, mutta ne on tehtävä niin, ettei kukaan jää väliinputoajaksi. Jokainen lapsi, nuori, omaishoitaja ja ikääntynyt ansaitsee tulla kohdatuksi – myös silloin, kun järjestelmää uudistetaan. Lyhytnäköiset säästöt voivat kaataa tulevaisuuden, mutta panostukset ihmisiin eivät ole vain kulu – ne ovat investointi, joka kantaa pitkälle.

Kirjoittaja on lohjalainen aluevaltuutettu.

Lotta Paakkunainen: mielipide Länsi-Uusimaassa 29.11.2024: Lohjan synnytysosaston lakkautus on virhe

Aluevaltuutettumme, kaupunginvaltuutettumme Lotta Paakkunainen kirjoitti mielipiteen Lohjan synnytysosaston lakkautuksesta. Husin johdon toiminta Lohjan henkilöstöä kohtaan on ala-arvoista ja lakkautuspäätös uhkaa synnyttäjien tasa-arvoa, Paakkunainen kirjoittaa.

Lohjan synnytysosaston lakkautus on virhe

Lohjan synnytysosaston lakkauttaminen on vakava virhe, joka heikentää synnyttäjien oikeuksia ja turvallisuutta sekä lisää alueellista epätasa-arvoa. Lohja on tarjonnut laadukasta, yksilöllistä hoitoa, jossa synnyttäjä on saanut kokea tulleensa huomioiduksi ja arvostetuksi – toisin kuin monissa suurissa sairaaloissa, joissa resurssit ovat riittämättömät.

Omat kokemukseni eri synnytyssairaaloista korostavat Lohjan merkitystä. Hyvinkään sairaalassa synnytin kaksi ensimmäistä lastani, kummassakaan synnytyksessä ei selvitty ilman komplikaatioita. Jorvissa olin tukihenkilönä synnyttäjälle, joka jäi pitkälti yksin ja Naistenklinikalla kohtasin liukuhihnatyyppisen kohtelun, jossa lapseni vakavat terveysongelmat sivuutettiin. Lohjalla taas sain tuntea oloni turvalliseksi ja hoidetuksi.

Husin johdon toiminta Lohjan henkilöstöä kohtaan on ala-arvoista ja lakkautuspäätös uhkaa synnyttäjien tasa-arvoa. Olen aiemmin syksyllä toisen äidin kanssa tehnyt kantelun tasa-arvovaltuutetulle, joka tutkii, ovatko Lohjan kesäsulku ja lakkautus laittomia.

Synnytys ei ole paikka säästää – se on paikka priorisoida inhimillisyyttä ja turvallisuutta. Lohjan synnytysosastoa ei olisi pitänyt sulkea, vaan tukea ja kehittää.

Haluan kiittää Lohjan henkilöstöä. Olette kultaa.

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu (kesk.).

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/8105642

Hilkka Hyrkkö: Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaa-lehdessä 29.11.2024: Onko meillä varaa ihan toisenlaiseen Suomeen?

Suomessa on nyt puolitoista vuotta ollut hallitus, jonka pääviesti on säästäminen, kaupunginvaltuutettumme Hilkka Hyrkkö kirjoittaa.

Onko meillä varaa ihan toisenlaiseen Suomeen?

Suomessa on nyt puolitoista vuotta ollut hallitus, jonka pääviesti on säästäminen. Moni aiemmin rakennettu ja vuosikymmenten saatossa kehitetty toiminta on nyt todettu liian kalliiksi ja se täytyy lopettaa ja sen myötä koituu säästöjä. Ei vielä tänä vuonna tai tämän hallituksen aikana, mutta tämän vastuullisen hallituksen näkemässä tulevaisuudessa.

Jokainen meistä katselee säästöpolitiikkaa omasta näkökulmasta. Meille lohjalaisille tärkeä on Lohjan aluesairaala ja sen tarjoamat palvelut. Niistä säästetään ja sillä siisti. Ei ole kuunneltu HUSin luottamushenkilöitä, ei ole kuunneltu henkilökuntaa, ei ole kuunneltu synnyttäjiä.

Toinen terveys- ja hyvinvointipalveluidemme tuottaja, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, on myös kovilla. Tälle alueelle se tietää ainakin Sammatin ja Karjalohjan terveysasemien lopettamista. Jo tähän mennessä on näkynyt selvästi esim lääkärin vastaanotolle pääsyn vaikeutuminen.

Näissä kummassakin tapauksessa näyttää ja kuulostaa, että myös meidän huolella rakennettu demokratia ja siinä luottamushenkilöorganisaatiot ovat muuttumassa tarpeettomiksi. Virkahenkilöt vetoavat säästöpakkoon ja esittelevät valtuustoille ja hallituksille toinen toistaan tiukempia talousarvioita. Luottamushenkilöiden tehtäväksi jää siunata nämä ehdotukset. Voi olla toista mieltä, mutta se ei muuta mitään.

Mietin, onko hallituksella riittävästi ymmärrystä ja kosketuspintaa paikallisten ja alueellisten rakenteiden päättäjiin? Tämä on nimittäin erittäin turhauttavaa ja rapauttaa vähitellen luottamushenkilöiden päätösvaltaa.

Paikallisdemokratia Suomessa on perua Ruotsin vallan ajoilta, kun käräjäkivillä alettiin pohtia pienen Suomen pitäjäkohtaisia asioita. Olemmeko valmiita hylkäämään nämä pitkään kehittyneet käytänteet?

Sitten paikallisesta globaaliin. Pieni Suomi on vuosikymmeniä ollut aktiivinen toimija kehitysyhteistyössä erityisesti Afrikan mantereella. Vanhin yhteistyökumppani on Kenia, jonka kanssa yhteistyö aloitettiin pian maan itsenäistymisen jälkeen 1960-luvulla.

Suomi tunnetaan luotettavana ja pitkäkestoista työtä tekevänä kumppanina eri kehitysyhteistyön kohdemaissa, vaikka meidän onkin ollut vaikea saada määrärahat tavoitetasolle.

Myös Somalia Kenian naapurissa on pitkäaikainen yhteistyökumppani. Viime vuosina rikkinäinen valtio on tarvinnut apua konfliktien sovittelussa, paikallishallinnon luomisessa ja toisaalta perustoimeentulossa ja terveydessä. Kaikkia näitä Suomi on ollut tekemässä, rauhantyöstä tyttöjen seksuaaliterveyden parantamiseen.

Somalit ovat myös Suomen kolmanneksi suurin maahanmuuttaja- ja maahanmuuttajataustainen ryhmä.

Nyt kehitysyhteistyö Somalian kanssa loppuu. Tässä hallituksen kertoma syy on, että somalien palautus kotimaahansa ei toimi Suomen toivomalla tavalla. Palauttaminen edelleen rikkonaiseen valtioon, jossa ei ole yhtenäistä valtiorakennetta ei ehkä ole niin yksikertaista kuin hallitus ajattelee.

Itärajan sulkemispäätös täytti vuoden. Sitä seurasi paljon rajumpi päätös eli lakiuudistus, jonka mukaan ihmiset voidaan jopa väkivalloin työntää takaisin Venäjälle, riippumatta siitä, mistä he ovat lähtöisin ja siitä, olisiko heillä oikeus turvapaikkaan. Tätä lakia on syystä kritisoitu ja keskeiset suomalaiset oikeustieteilijät ovat tästä hallituksen ja eduskunnan enemmistön kanssa toista mieltä. Tätä lakia ei ole toistaiseksi tarvinnut käytännössä koetella.

Kysymykseni kuuluu siis: onko meillä varaa murentaa demokratia ja ihmisoikeudet ja pitäisikö se kysymys esittää useammin?!

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu.

Lotta Paakkunainen: Mielipidekirjoitus Länsi-Uusimaa 26.11.2024: Jääkiekko tarvitsee kaukalon – liikunnan edistämisen painopisteet arvioitava uudelleen

Viime kaupunginvaltuustokokouksessa käyty keskustelu Pusulan jääkiekkokaukalosta jatkuu Länsi-Uusimaan mielipidekirjoituspalstalla. Kaupunginvaltuutettumme Lotta Paakkunainen kirjoitti vastauksen Lohjan Liikuntakeskus Oy:n hallituksen puheenjohtajan kirjoitukseen. Paakkunainen toteaa, että Pusulan kaukalon poistaminen on yksi esimerkki päätöksestä, joka on heikentänyt erityisesti lasten ja nuorten liikkumismahdollisuuksia.

Jääkiekko tarvitsee kaukalon – liikunnan edistämisen painopisteet arvioitava uudelleen

Lohjan Liikuntakeskus Oy:n ja kaupungin hallinnon työ liikunnan ja hyvinvoinnin edistämiseksi on kiistatta tärkeää. On kuitenkin syytä arvioida kriittisesti päätöksiä, joilla liikuntamahdollisuuksia kavennetaan. Pusulan kaukalon poistaminen on yksi esimerkki päätöksestä, joka on heikentänyt erityisesti lasten ja nuorten liikkumismahdollisuuksia.

Jääkiekkoa ei voi pelata ilman kaukaloa – jää itsessään ei riitä tarjoamaan lajille välttämättömiä olosuhteita. Ilman kaukaloa turvallisuus kärsii, eikä peli ole mahdollista sen vaatimilla säännöillä ja rakenteilla. Tämä vaikuttaa suoraan poikien ja nuorten miesten liikkumiseen, sillä jääkiekko on laji, joka houkuttelee heitä erityisesti. Pusulassa kaukalon poistuminen on johtanut siihen, että moni poika, joka aiemmin pelasi aktiivisesti jääkiekkoa, on jättänyt liikkumisen kokonaan.

Vaikka kentän jäädyttäminen ilman kaukaloa on sinänsä hyvä perusratkaisu, se ei palvele kaikkia käyttäjiä tasapuolisesti. Kaukalo tuo paitsi turvallisuutta, myös mahdollisuuden pelata eri jääpelejä, jotka motivoivat erityisesti nuoria liikkumaan. Kustannussäästöihin vedoten ei pitäisi tehdä päätöksiä, jotka pitkällä aikavälillä heikentävät lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuutta – se kun voi johtaa kasvaviin menoihin esimerkiksi terveydenhuollossa ja syrjäytymisen ehkäisyssä.

Pusulan tapaus nostaa esiin kysymyksen siitä, ovatko liikunnan rahoituksen painopisteet kohdallaan. On tärkeää huomioida myös pienempien kylien ja alueiden tarpeet ja ymmärtää liikuntapaikkojen rooli yhteisöllisyyden ja lasten hyvinvoinnin tukemisessa. Pienilläkin investoinneilla, kuten uuden kaukalon hankinnalla, voidaan saada aikaan suuria vaikutuksia.

Toivon, että Lohjan kaupunki ja Liikuntakeskus Oy harkitsevat liikunnan edistämisen ratkaisuja pitkäjänteisemmin ja tasapuolisemmin. Kaukalon kaltaiset perusinvestoinnit eivät ole ylellisyyksiä vaan välttämättömiä, jotta jääkiekko ja muut jääpelit voivat kukoistaa myös Lohjan reuna-alueilla. Liikkumisen edellytysten luominen ei ole vain kustannuskysymys – se on investointi tulevaisuuteen.

Lotta Paakkunainen: Kirjoittajavieras-kolumni Länsi-Uusimaassa 18.10.2024: Katse peiliin – Päätösten vastuu ja vaikutukset

Virheiden välttely tai piiloutuminen epätäydellisten tietojen taakse ei palvele kaupunkilaisten etua, lohjalainen valtuutettu Lotta Paakkunainen kirjoittaa.

Voit lukea kolumnin 18.10.2024 julkaistusta verkkolehdestä: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/7978811

tai alta:

Katse peiliin – Päätösten vastuu ja vaikutukset

iimeisin kaupunginvaltuuston kokous jätti pohtimaan, miksei virheitä haluta myöntää ja miksi päätöksenteossa vältetään syvällisempää itsetutkiskelua. Esitin, että koulujen lakkautusten vaikutuksia koskeva valtuustoaloitteen vastaus palautettaisiin uudelleen valmisteluun, sillä aloitetta ei oltu käsitelty riittävän kattavasti, eikä taloudellisia vaikutuksia arvioitu perusteellisesti.

Vaikka vastauksessa huomioitiin osittain taloudellisia vaikutuksia, kuten koulukuljetusten kustannuksia ja säästöjä, kokonaiskuva jäi vajaaksi. Lakkautusten vaikutukset lasten hyvinvointiin ja kyläyhteisöjen elinvoimaisuuteen sivuutettiin ja laskelmat koulukuljetusten sekä tyhjien kiinteistöjen ylläpidon todellisista kustannuksista olivat puutteellisia.

Tällaisessa tilanteessa on mahdotonta tehdä perusteltuja päätöksiä. Ilman kattavaa selvitystä lakkautusten taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista riskinä on, että päätökset nojaavat epätäydellisiin tietoihin. Nämä ovat merkittäviä päätöksiä, joilla on kauaskantoisia seurauksia. Siksi on tärkeää tarkastella vaikutuksia laajemmin – ei vain taloudellisesti, vaan myös inhimilliseltä kannalta.

Virheiden välttely tai piiloutuminen epätäydellisten tietojen taakse ei palvele kaupunkilaisten etua. Onko niin, että valtuutetut eivät halua katsoa peiliin ja myöntää, että päätöksentekoon tarvitaan laajempaa selvitystä?

On huolestuttavaa, että valtuuston enemmistö katsoi, ettei perusteellisia laskelmia tai vaikutusten arviointeja tarvita. Päätöksenteon pitäisi kuitenkin perustua siihen, että ymmärretään päätösten kaikki seuraukset. Ilman kattavia selvityksiä lasten hyvinvoinnista, kyläyhteisöjen elinvoimasta tai taloudellisista realiteeteista, on vaikea väittää, että päätökset ovat aidosti harkittuja.

Päätöksenteko ei ole vain numeroiden pyörittelyä, vaan myös ihmisten arjen ja yhteisöjen huomioimista. Meidän on katsottava peiliin ja kysyttävä, teemmekö päätöksiä kaikkien kaupunkilaisten parhaaksi. Jos vastaus on epävarma, on aika pysähtyä, korjata suuntaa ja palata takaisin perusteellisemman selvityksen äärelle – juuri lasten ja perheiden hyvinvoinnin vuoksi.

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu (kesk.).