Takana vilkas kuntapolitiikan viikko, jota lomalaisena seurasin matkan päästä. Maanantaina 24.8. kaupunginhallitus päätti palauttaa säästöohjelman takaisin valmisteluun. Jo esityksessä kaupunginhallitukselle esittelijä, kaupunginjohtaja, oli jättänyt lautakuntien työn huomiotta ja esitteli ns. säästöryhmän esitykset. Ko ryhmän rooli on ollut ymmärtääkseni neuvoa-antava eikä sillä ole päätöksenteossa virallista paikkaa.
Jatkovalmistelussa lautakuntia ei kuulla lainkaan. Sosiaali- ja terveyslautakunta rakensi omaa esitystään monessa kokouksessa ja tietysti myös niiden välillä. Keväällä pidettiin myös erillinen seminaari säästöistä. Ylimääräiseen kokoukseen kesäkuussa puheenjohtaja pyysi etukäteen ryhmien esityksiä. Lopulta keskustan esitys voitti.
Esityksen keskeinen sisältö on, että omaishoitajien etuja ei heikennetä. Omaishoitajat tekevät erittäin raskasta ja vaativaa työtä pienellä palkkiolla. Monet heistä eivät edes käytä loma- ja vapaa päiviä. Kunnan kannalta tämä on edullisin mahdollinen tapa hoitaa vanhuksia ja vammaisia kotona. Niin kuin kokenut lääkäri Ari Mönttinen tässä lehdessä kirjoitti, tätä järjestelmää ei pidä heikentää, vaan vahvistaa kaikin tavoin.
Lautakunnalla oli myös selkeä tahtotila veteraanien ja veteraanien leskien etuisuuksissa: niitä ei pidä leikata. Kunta saa valtiokonttorilta rahaa veteraanien hoitoon. Lohjalla kunta on päättänyt kohdella kaikkia veteraaneja ja heidän leskiään tasavertaisesti. Tähän kunta käyttää verorahojamme. Lautakunnan keskustelujen perusteella olimme kaikki samaa mieltä siitä, että tämän säästön vuoksi emme halua antaa iäkkäille veteraaneille huononnuksia. Se ei vaan sovi eikä käy!
Keskiviikon 26.8 valtuustossa oltiin taas iäkkäiden asialla, kun äänestyksen jälkeen päätettiin aloittaa Pentinkulman vanhimman osan purkamiseen tähtäävän hankkeen valmistelu.
Lohjan on muiden kuntien tapaan luopunut siitä, että kaikki vanhusten palvelutalot ja hoivakodit olisivat kunnan omistuksessa. Kunnat saatiin n. 30 vuotta sitten uskomaan, että näitä laitoksia ei kannata itse rakentaa eikä omistaa. Paluuta entiseen ei ole. Lohjallakin julkisen ja yksityisen suhde on miltei puolet ja puolet.
Tämä puristava säästötilanne on selvästi vaikea paikka tehdä suunnittelua ja katsoa tulevaisuuteen. Ikääntyneitä ihmisiä, myös heitä, jotka tarvitsevat palveluasumista tulee koko ajan lisää. Määriä on vaikea arvioida, mutta ikäluokkien koon perusteella voi jotain ennustaa.
Pentinkulman vanhin osahan päätyi säästölistakeskusteluun siksi, että laskennallisesti vanhuksen hoitovuorokausi yksityisessä hoivakodissa maksaa muutaman euron vähemmän kuin kunnan omissa laitoksissa.
Jo Pentinkulman vanhimman osan 50 asukkaan sijoittaminen muualle on iso urakka. Käytännössä palveluasuminen paikat ovat täynnä. Lohja käyttää täysmääräisesti lain salliman kolmen kuukauden odotusajan senkin jälkeen, kun päätös palveluasumisesta on tehty. Tässä kuviossa on vaikea ymmärtää, mihin 50 vanhusta sijoitetaan. Luulenpa, että naapurikuntia tarvitaan avuksi.
Rakennuksia ja omistuspohjaa tärkeämpää on, miten näissä palvelutaloissa ja hoivakodeissa toimitaan. Ylen kysely muutama viikko sitten toi esiin sen, että 20 suurimmassa kunnassa vain osa tekee tarkastuskäyntejä kunnan omiin laitoksiin. Lohjakaan ei tee. Meillä ei ole tietoa, jonka perusteelle voimme vertailla omistuspohjan vaikutuksia vanhusten hoitoon.
Palaan vielä Ari Mönttisen kirjoitukseen: kaunis mantra vanhusten asumisesta kotona mahdollisimman pitkään on muuttunut kahleeksi. Raha ratkaisee. Kotona asumista venytetään, kun palveluasumispaikkoja ei ole vapaana ja toisaalta kustannukset ovat korkeat. Kun vanhus lopulta pääsee hoivakotiin, kunto on usein todella huono.
Silloin eivät hyvätkään hoitajamitoitukset, hyvät ja sitoutuneet hoitajat, osaava johtaminen riitä hyvään elämään.
Mainoskuvien palvelutaloja on todella harvassa.
Nämä tosiasiat on hyvä pitää mielessä, kun kotikuntamme päättää näistä asioista.
Hilkka Hyrkkö
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen
sitoutumaton Keskustan ryhmässä