”Lohjan alueen vetovoima perustuu sen maaseutuun ja kyliin”, kirjoitti Aarni Varjonen 15.4. Ja on siinä erittäin oikeassa. No mistä se vetovoima sitten syntyy?
Muistan edelleen kun ajoin reilu 20 vuotta sitten ensimmäisen kerran tulevaa kotitietäni myynnissä olevan talon esittelyyn…metsää, sitä riitti. Suomalaisen suhde metsään on omanlaisensa. Metsä antaa ravintoa, työtä, harrastus- ja virkistysmahdollisuuksia. Tutkitusti jo viisi minuuttia metsässä kohottaa mielialaa.
”Täällä on vain maanviljelijöitä” ei muuten pidä paikkaansa, esim. Ylälohjalta löytyy erittäin mielenkiintoisia yrityksiä. Tiesitkö, että melkein koko maan mehuasemien laitteet on tehty Pusulassa, tai että täällä kehitetään ja valmistetaan huippuluokan nauhamikrofoneja. Erilaisia IT-yrityksiä tulee vastaan yllättävän paljon. Nämä yritykset eivät välttämättä huutele itsestään kylällä, suurin osa asiakkaista ovat toisaalla. Mutta aina joku tietää ja tuntee, ammattilaisia löytyy ”pitkin metsiä”. Olen varma että täällä, luonnon rauhassa, ideoidaan ja kehitetään tehokkaammin ja paremmin kuin kaupunkien avokonttoreissa.
Meiltä löytyy kahviloita ja kyläkauppoja, joitten kaltaisia ei kaupungeissa juuri enää ole. Lämmin ja kiireetön tunnelma pysäyttää monen kesämökkeilijänkin matkan hetkeksi. Ylälohjan ihmismäärä muuten tuplaantuu kesäisin mökkiläisten ansiosta.
Länsi-Uusimaa on Suomen yksi hevostiheimmistä alueista. Lohjalta löytyy noin 24 hevosta tuhatta asukasta kohti, kun koko Uudenmaan määrä on 8 hevosta tuhatta asukasta kohti ja koko maassa 1.4 hevosta. Meillä on erittäin loistavat puitteet harrastaa hevosten kanssa. Hevostalous Suomessa työllistää yhtä paljon kuin Lapin matkailu ja puolitoista kertaa peliteollisuuden verran. Kerrannaisvaikutukset ovat huomattavia työn, harrastuksen tai muun kautta. Hevonen vaikuttaa noin 600000 suomalaisen elämään jollain tavalla. Kuinka helppoa olisi houkutella tänne lisää harrastajia, vetovoimatekijät odottavat valmiina laitumilla. Hevonen muuten kuluttaa joka päivä noin parin euron edestä kotimaista ravintoa, enemmän kuin keskivertosuomalainen. Pitäisikö koittaa vähän parantaa?
Puuttuuko täältä sitten jotain. Kyllä. Ei ole ruuhkia, ei edes liikennevaloja. Pysäköintipaikkojen vähyyttä tai maksullisuuttakaan emme ole kokeneet. Ilma ei tuoksu pakokaasuille, luonnonäänet eivät peity ajoneuvojen ja isojen tehtaitten tuottaman metelin alle. Harmaa, tylsä betonirakentaminen on jätetty kaupunkien harteille.
Maaseutu parantaa elämää.
Markku Lehtola, Ylälohja