Terve. Olen Markku Lehtola, 5-kymppinen yrittäjä Pusulasta. Asun entisellä Hirvijoen alakoululla vaimon, tyttären ja koiran kanssa. Koulutustausta on puupainotteinen, olen puuseppä, puuteknikko ja puutekniikan insinööri, lisäksi kasvatustieteen approbatur tuli aikoinaan suoritettua ja tällä hetkellä opiskelen hevosten kengitystä.
Oma yritys starttasi 11 vuotta sitten ja sen puitteissa olen tehnyt pääasiassa erilaisia tuotekehitys- ja suunnittelutöitä hyvin erilaisille aloille. Kaivosteollisuudesta julkikalusteisiin ja kun toimisto alkaa kyllästyttää, välillä myös tallitöitä, puuntaimien istutusta yms. reipasta ulkohommaa. Myös suunnittelujärjestelmiin liittyvät kehitys- ja
testaustyöt ovat tuttuja. Lisäksi olen pitkään kouluttanut CAD-sovellusta, jota käytän pääasiallisena työvälineenä itsekin. Koronan takia toiminta on muuttunut aika lailla, kengityksestä tulee jatkossa ehkä myös osa toimintaa.
Työn kautta tietokoneet ja niihin liittyvät järjestelmät ovat tulleet tutuiksi ja tietokoneet ovatkin yksi harrastuksista. Sarjakuva-albumeita on kertynyt vino pino, mutta aktiivinen harrastaminen niitten parissa on
jäänyt viime vuosina vähemmälle. Sen sijaan musiikki on noussut harrastuksena paremmin esille, kuuntelen sujuvasti ja porukalla koitetaan jotain omaa soitantaakin saada aikaiseksi. Kun asuu yhdellä maan hevostiheimmällä alueella, niihin ei voi olla törmäämättä.
Aloitinkin ratsastusharrastuksen 2016, josta sitten poiki tuo kengityksen opiskelun aloittaminen. Ratsastaminen on tällä hetkellä harmillisen vähäisessä määrin osa arkea, mutta hevoset kuitenkin mukana kuvioissa tavalla tai toisella joka viikko.
Kunnallispolitiikassa olin mukana ensimmäisen kerran Nummi-Pusulan aikana varavaltuutettuna ja teknisen lautakunnan jäsenenä. Olen ehdolla kunnallisvaaleissa nyt neljättä kertaa.
Yhtenä teemana yrittäminen, siinä erityisesti ihmetyttää uuden 1-tien tilanne. Sieltä puuttuu teollisuusalue/yrityskylä kokonaan. Miksi loistavaa sijaintia ei hyödynnetä ja ohiajavia asiakkaita houkutella paikallisilla palveluilla?
Toisena teemana palvelut täällä jossain, hieman syrjemmässä. Kyläkoulujen täysin turhat lakkautukset. Miksi lopetetaan, vaikka jälkeenpäin ei pystytä toteamaan syntyikö mitään säästöä? Ei kukaan rakenna taloakaan niin, että tehdään kustannusarvio, joka sitten heitetään roskiin. Kuluja pitäisi seurata, jotta seuraavat päätökset
pohjautuisivat enemmän reaalimaailmaan.
Molemmat teemat ovat useimmille tuttuja ja niitä viedään varmasti eteenpäin isommalla joukolla,
mutta kolmantena teemana on asia, joka on kovin piilossa, monesti pienten teitten varsilla, metsän siimeksessä. Nimittäin hevostalous ja koko hevosala. Länsi-Uusimaa on tosiaan Suomen hevostiheimpiä alueita. Se ei
näy ”katukuvassa” kovinkaan paljon. Tallit eivät ole taajamissa. Hevostalous on iso juttu, se työllistää yhtä paljon kuin Lapin matkailu ja puolitoista kertaa peliteollisuuden verran. Lohjalta löytyy yli 250 maatilaa, joilla on hevosia, muita pitopaikkoja on 100. Hevosenomistajia löytyy Lohjalta yli 1100. Kun tiedetään, että hevonen on laumaeläin, eli
se ei viihdy yksin, voimme näistä luvuista todeta, että meillä voi olla useampi tuhat hevosta Lohjalla. Pelkästään omistajien määrää käyttämällä saamme 24 hevosta tuhatta ihmistä kohti. Ja kun tiedämme, että yksi
hevonen vaikuttaa työn, harrastuksen tai muulla tavalla seitsemän ihmisen elämään, voidaan vain jäädä ihmettelemään, miten vähän hevosta meillä huomioidaan. On aika nostaa se ansaitsemalleen paikalle ja tukea
sen ympärille syntyvää toimintaa. Historiasta löytyy rankkoja sota-aikoja ja maan uudelleenrakennusta. Ilman suomenhevosen panosta ei olisi ainakaan nykyisessä muodossaan myöskään Suomea. Hevosen kanssa voi
harrastaa ja tehdä töitä käsittämättömän monipuolisesti. Hevosmetsureita tullaan todennäköisesti tarvitsemaan jatkossa lisää lauhtuvien talvien takia. Erilaiset eläinavusteiset terapia- yms. palvelut ovat kasvava ala.
Hevonen luo hyvinvointia.