Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Kirsi Ferin kirjoitti Länsi-Uusimaahan mielipidekirjoituksen:
Lain ja hallintosäännön hämärtyneisiin ja venytettäviin rajoihin olemme toki päättäjinä jo tottuneet Lohjalla, mutta päätöksenteon perusperiaatteen ohittaminen vie hallintokulttuurimme vieläkin syvemmälle ojaan. Nyt pohdimme pitääkö lautakunnan jäsenen saada päätöksenteon materiaalit tutustuttavaksi ennen kokousta, vai riittääkö, että jäsen saapuu vain kokoukseen sovittuna aikana ja nyökyttää hyväksyvästi pykälä toisensa jälkeen?
Länsi-Uusimaa on kirjoittanut kaupunkisuunnittelulautakunnan 13.6. olleen kokouksen haasteista 15.6.,17.6. ja 18.6. lehdissä. Pieni inhimillinen virhe materiaalin julkaisemisen yhteydessä paljasti päättäjien motiivit ja asenteen työhönsä. Äänestystuloksella 8-3 (1 tyhjä) päätimme, että lautakunnan ei tarvitse perehtyä asiaan, vaan lautakunta voi tehdä päätöksiä kokouksessa kuulemansa lyhyen esityksen ja muiden esittämien mielipiteiden voimalla. Kiire tehdä päätöksiä on voimakkaampi motiivi, kuin varmistaa jokaisen päätöksen sisältö, oikeellisuus ja vaikutukset.
Kunnallisneuvos Pajuojan ja puheenjohtaja Kuitusen lautakunnassa esitetyillä toistuvilla ohjauksilla luottamustehtävää hoitavan kuuluisi luottaa viranhaltijan esitykseen ja perehtyminen asiaan on turhaa. Minä lukeudun em. äänestystuloksen vähemmistöön ja pidän kiinni periaatteesta, että olen tehtävässäni luottamussuhteessa vain äänestäjiini ja kaupunkilaisiin. Koen velvollisuudekseni perehtyä jokaiseen asiaan mahdollisimman hyvin. Pyrin osaamiseni rajoissa tekemään aina mahdollisimman oikean, kaupungille tai kaupunkilaisille hyvän päätöksen lain ja sääntöjen mukaan. Periaatteestani en luovu painostamallakaan.
Luottamuksen perusperiaatteista pitää pitää kiinni.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokous 13.6. oli täynnä isoja asioita ja päätöslista oli pitkä. Nostan tässä kaksi esimerkkiä, joihin perehtyminen jäi jäsenistöltä vaillinaiseksi ja päätöstulos oli huono. Molemmissa asioissa esitysmateriaali oli selvästi vajaa tai jopa harhauttava.
Lautakunnalta pyydettiin hyväksyntää kaavoituksen suunnitteluvaraukseen Moisionpellolle. Hakemus suunnitteluvarauksesta on tullut yrittäjältä kaupungille 28.1.2022. Kyseisen alueen päätimme kuitenkin vuokrata viljelyyn 9.3.2022. Vuokraviljelijä ei tiennyt kaavoitushankkeesta, eikä asiaa muistettu mainita myöskään lautakunnan jäsenille. Niinikään tuoreesta vuokrasopimuksesta peltoon ei mainittu nyt suunnitteluvarauksen esittelyssäkään.
Iso-Myllylammen uimarannan myynti on poltellut jo pitkään kaupunkia. Kahdesti rannan myynti on jo estetty valtuutettujen toimesta. Nyt lautakunnan listalla sama asia oli esitetty ostotarjouksen käsittelemisenä. Harhauttava otsikko asialle on pikku juttu, kun perehtyy itse asian sisältöön.
Esittelymateriaalista puuttuu kokonaan, minkä hallintosäännön mukaan lautakunta voi myydä uimarannan. Meillä ei ole periaatepäätöstä, että ranta asetetaan myyntiin. Rantaa ei ole asetettu avoimille markkinoille julkiseen myyntiin, kilpailutus on tekemättä, eikä meillä ole myyntiin tarvittavaa hyväksyttyä hinta-arviota kohteen arvosta, jotta tietäisimme sopivan myyntihinnan.
Aluekunnilta, joiden asukkaiden suosittu uimaranta Iso-Myllylampi on, ei ole pyydetty lausuntoa myyntiaikeista. Kaupunkilaisten näkemys omaisuuteensa ja myyntiaikeisiin puuttui kokonaan. Ostotarjoukset, jotka käsittelimme ovat hämmentävän lähellä summiltaan toisiaan. Julkista omaisuutta ei voi myydä kevyesti tai ohimennen. Oma kokonaisuutensa näiden asioiden jälkeen on se, onko Järvikaupungin strategian ja imagon mukaista jättää rantoja hoitamatta ja myydä niitä pois, jos joku tekee ostotarjouksen. Millaisen yleisten uimarantojen myyntiaallon Iso-Myllylammen rannan myynti kaupungissamme aiheuttaa?
Asioista voi olla eri mieltä, mutta laista, selkeästä hallintosäännöstä ja hyvän päätöksenteon, avoimen asianhoidon ja luottamuksen perusperiaatteista pitää pitää kiinni. Ne ovat hyvän ja toimivan hallinnon peruskivet.