Kaupunginvaltuutettumme Hilkka Hyrkkö kirjoitti Kirjoittajavieras-kolumnissaan Länsi-Uusimaa-lehdessä rauhan puhumisen tärkeydestä. Rauhan pitäisi päästä uudestaan median ja yleisen keskustelun asialistalle.
Rauhasta pitää puhua
Kirjoitan tätä YK:n Kansainvälisenä Rauhanpäivänä 21. syyskuuta. Tänä aikana rauha tuntuu saavan ihan liian vähän jalansijaa suomalaisessa ja kansainvälisessä keskustelussa.
Polttavimpina sotina meidän silmiimme ja korviimme tulee Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja jatkuvasti laajenevat taistelut Lähi-idässä.
Sota Ukrainassa on kestänyt kaksi ja puoli vuotta. Sen uhri on ennen kaikkea Ukraina ja siellä asuvat ihmiset, mutta myös koko Eurooppa ja kansainvälisen politiikan ja puolustuspolitiikan kautta koko maailma.
Me seuraamme päivästä toiseen tuhoisia iskuja ja toisaalta eri valtioiden ja niiden yhteenliittymien halua tai haluttomuutta tukea Ukrainaan. Vielä tässä vaiheessa useimmat länsimaat vakuuttavat, että Ukrainaa tuetaan niin kauan kuin sota loppuu.
Samat vakuuttelijat tietävät toki, että näin ei ole. Sodan hinta on Ukrainaa tukevien maiden kansantalouksille ja elintasolle sellainen kuorma, että sitä ei loputtomasti siedetä.
Luulisi, että kaikkien osapuolten ja niitä tukevien valtioiden intresseissä olisi rauha. Koska olette viimeksi kuulleet tai lukeneet rauhasta? Se ei tunnu nyt olevan ajankohtaista tai tavoiteltavaa. On tietysti selvää, että erilaisia tunnusteluja käydään ja kansainvälisen diplomatian verkostot ovat yhteyksissä keskenään ja sodan osapuoliin. Tämänkaltainen kulissityö ei kaipaa julkisuutta ainakaan alkuvaiheessa.
Mutta missä on rauhanliike? Meitä kaikkia koskettava, meille kaikille mahdollinen yleinen vaikuttaminen ja mielipide, joka pitää rauhaa aina sotaa parempana vaihtoehtona?
Rauhanpäivää edeltävällä viikolla Suomessa muistettiin 80 vuoden takaisen välirauhan syntymistä Neuvostoliiton ja Suomen välille. Siinä ei neuvoteltu, siinä saneltiin. Senkaltainen rauhanteko ei liene nykyään mahdollista.
Yle Areenassa on mielenkiintoinen yhteispohjoismainen keskustelu ”Pohjolan vastaus Putinin sotaan”. Siinä joukko Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan ministereitä ja asiantuntijoita pohtii Ukrainassa käytävän sodan vaikutuksia pohjoismaiseen käsitykseen sodasta ja rauhasta. Ruotsalaisen rauhanjärjestön puheenjohtaja Kerstin Bergeå muistuttaa meitä siitä, että Pohjoismailla on ollut merkittävä rooli monien konfliktien ratkaisussa ja rauhassa. Hänen mielestään viimeaikainen kehitys ja ennen kaikkea Suomen ja Ruotsin liittyminen NATOon on yksipuolistanut pyrkimyksemme. Nyt puhutaan sodankäynnistä ja turvallisuudesta, ei rauhasta ja sen mahdollisuuksista.
Rauhan pitäisi päästä uudestaan median ja yleisen keskustelun asialistalle.
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu.