Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, viranhaltijat sekä kokousta seuraavat
Keskustan ryhmänä emme voi hyväksyä talousarvioesitystä, joka hakee säästöjä hinnalla millä hyvänsä – erityisesti omaishoitajien palkkioiden ja lasten, nuorten sekä perheiden palveluiden kustannuksella. Kannatan lämpimästi aluevaltuutettu Frantsi-Lankian vastaesitystä ja Wickströmin tekemää vastaesitystä Siuntion vuodeosaston toiminnasta.
Omaishoitajien palkkioiden leikkaaminen on paitsi epäinhimillistä myös taloudellisesti lyhytnäköistä, sillä se voi siirtää hoitovastuuta kalliimpiin julkisiin palveluihin. Samoin lasten ja nuorten palveluihin kohdistuvat säästöt – 1,3 miljoonaa euroa – vaarantavat ennaltaehkäisevän työn ja lisäävät jo ennestään kuormittuneiden lastensuojelupalveluiden painetta, mm. ostopalveluista leikkaamalla. Omaa resurssia ei ole. Nuorten varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevän palvelujen heikentäminen lakkauttamalla LUVNin osuus erinomaisesta ja vaikuttavasta Ankkuritoiminnasta, jossa asiakkaat ovat 10-17- v., joille yritetään saada apu ja katkaista rikos/ongelmakierre ennen sen syntymistä, on järkyttäviä esimerkkejä välinpitämättömästä ja kovasta toiminnasta, yhteistyön päättämisestä, jota ei mitä ilmeisemmin ymmärretä. Onko tämä esimerkki hyvinvointialuepalvelustrategian “luopumisesta”? Tarkoituksenamme on myös palvelujen kehittäminen. Hyvien käytänteiden lakkauttaminen tuntuu kovin ristiriitaiselta, kuten myös lauselmaan “jotta länsi-uusimaalaiset voivat hyvin”. Näiden säästöjen pitkän aikavälin kustannukset tulevat olemaan suuremmat kuin niiden hetkellinen hyöty. Tämän sovun ja viranhaltijoiden esitys tulee meille kaikille kalliiksi.
Investointisuunnitelmassa 2026–2029 on kunnianhimoisia tavoitteita, mutta se sisältää merkittäviä ongelmia. Konkreettiset tiedot esimerkiksi kampuskehityksen ja palveluverkon muutosten vaikutuksista puuttuvat. Suunnitelma nojaa vahvasti valtion lainanottovaltuuksiin, mikä altistaa sen toteutuksen merkittävälle epävarmuudelle. Lisäksi keskittäminen voi vaarantaa alueellisen tasapuolisuuden ja palvelujen saavutettavuuden.
Digitaaliset investoinnit, kuten asiakas- ja potilastietojärjestelmien yhtenäistäminen, ovat strategisesti tärkeitä, mutta niiden riskit – viivästykset ja kustannusten paisuminen – on aliarvioitu. Kestävä kehitys jää suunnitelmassa myös liian vähälle huomiolle, vaikka tämä on kriittinen näkökulma tulevaisuuden investoinneissa.
Keskustan ryhmä on johdonmukaisesti korostanut, että hyvinvointialueille tulee antaa enemmän aikaa alijäämän kattamiseen. Talouden tasapainottaminen näin nopealla aikataululla on kohtuutonta, erityisesti kun palvelutarpeet kasvavat. Säästöjä on haettava hallinnollisia toimintoja tehostamalla, siirtämällä ei-kriittisiä hankkeita ja tarkastelemalla palvelutuotannon tehokkuutta – ei heikentämällä omaishoitajien asemaa tai lasten ja nuorten palveluja.
Hyvät kollegat, pyydän teitä harkitsemaan tarkoin, kenen kustannuksella budjettia tasapainotetaan. Kannatan aluevaltuutettujen Frantsi-Lankian ja Wickströmin vastaesityksiä sekä valtuutettu Rehn-Kiven tekemää toivomuspontta, jotka tuovat vastuullisia ja oikeudenmukaisia ratkaisuja. Näillä päätöksillä voimme rakentaa alueellemme kestävän ja inhimillisen tulevaisuuden.
Kiitos.