Anu-Maria Sandelin: Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumni: Vuosi 2020

Nelikymppisenä tuntuu toisinaan kuin eläisin osana tieteiselokuvaa. Maailma muuttuu liian nopeasti eikä siihen ehdi mieli sopeutua. Odotan aikaa, jolloin meihin laitetaan siru mikä ohjaa tietoliikennettä ympärillämme. On mahdollista, että tulevaisuudessa liikennevalot vaihtuvat kun saavumme lähelle suojatietä tai auto jarruttaa itsestään ennen kuin kuski ehtii reagoimaan.

Kun olin pieni tuntui, että aika kulki hitaammin. Ulkona ollessamme ajankulku seisahtui. Vanhempamme eivät tienneet missä olimme siksi meillä oli kotiintuloajat. Nyt lapsiamme voi seurata reaaliajassa, mikä on toisaalta hienoa, näin vanhemman näkökulmasta. Moni tekninen asia on kehittynyt mutta aika tuntuu kuluvan hälyttävän nopeasti nykyään.

Esimerkiksi työn tekeminen. Se on tehokkaampaa kuin ennen ja tietokin siirtyy silmänräpäyksessä. Olen kokeillut kuinka ajankäytön voi tehostaa äärimmilleen. Erikoisinta oli, että vuorokauden tunnit eivät silti riittäneet työn suorittamiseen vaatimallani tasolla. Ihmeellistä, sillä käytössä oli huipputiimin lisäksi kaikki työn suorittamista helpottavat ja tehostavat välineet. Oli prosessit, tietokone, puhelin, netti, lentokoneet ja skype-palaverit. Kuitenkaan aikaa ei jäänyt lapsille eikä harrastuksille, mieli oli töissä 24/7. Itse koin kymmenen vuoden uraputken jälkeen, että oli aika hidastaa ja Brysselissä juokseminen sai loppua.

Välivuotena opiskelin ja suunnittelin tulevaa. Intohimoni on aina ollut muuttaa ympäristömme puhtaammaksi, taloudellisesti kestävin keinoin, jotta lapsillamme on puhdas ympäristö varttua. Tuota ideologiaa toteuttaakseni perustin yrityksen. Nyt teen työtä sen eteen, ettei luonnon eikä ihmisten kemikaalikuormaa enää lisätä.

Aika näyttää ehdinkö hengähtämään mutta ainakin koen, että teen merkityksellistä työtä puhtaamman tulevaisuuden puolesta, omaan verkkaiseen tahtiini.

Anu-Maria Sandelin

Kirjoittaja on Keskustan Karjalohja-Sammatti paikallisyhdistyksen puheenjohtaja.

Lotta Paakkunainen: Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumni: Lähihistoriamme jättää painavan vastuun oppia

Vaikka huutolaisuus kiellettiin vuonna 1923 vielä 1940-luvulla jotkut kunnat antoivat huutokaupassa köyhän perheen lapsen talouteen, joka pienintä korvausta vastaan järjesti hänelle ylläpidon vuodeksi kerrallaan. Lasten kauppatilaisuudet jättivät monen lapsen mieleen unohtumattoman häpeän. Lapsuus jäi elämättä. Jokainen lapsi kaipaa hyväksyntää ja rakkautta, huutolaislapsi jäi yleensä ilman. Kuinka he aikuisina osaisivat osoittaa sitä omilleen?

Isovanhempani saivat evakkokäskyn. Kun käsky evakkoon tuli, oli pappani rintamalla ja raskaana oleva (odotti äitiäni) mummuni lähti evakkoon siskonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Taakse jäivät omakotitalo koirineen kaikkineen. Niistä ajoista ei ole haluttu puhua, ei äidilleni, eikä varsinkaan lastenlapsille. Yleensäkään menneestä ei ole haluttu puhua. Lasten kysymykset hiljennettiin.

Evakkomatka on varmasti ollut raskas ja vaikea. Evakkolapsen, vaikkakin vielä syntymättömän, jälkeläisenä näen siitä aiheutuvan edelleen jälkiä elämään. Oma äitini näkee vieläkin painajaisia sotakoneiden pelosta ja pakenemisesta maastoon. Kuinka kaikki tämä on vaikuttanut myös elämään arkipäivän teoissa ja ajatuksissa? Tuolloin on varmasti tehty parhaansa, jotta on suojattu oma kansa ja perheet ovat ajatelleet lastensa parasta, mutta me evakkolasten lapset ja huutolaislasten lastenlapset maksamme tästä hintaa. Jokainen omalla tavallamme. Se on vaikuttanut meidänkin elämämme kulkuun.

L-U (29.12.2019) kertoi Ruotsiin lähetetyn sotalapsen karusta paluusta Suomeen. Artikkeli oli kuin suoraan oman äitini kertomaa. Ruotsissa rakastava perhe, ainoa, jonka lapsi tuntee. Lapsi lähetetään kotiin, vieraaseen perheeseen, lapsi ei puhu sanaakaan suomea, koulussa kiusataan, haukutaan, jahdataan kepein ja kivin, eivätkä omat vanhemmat osaa suhtautua lapseen. Lapsi ei saa mallia rakastavasta vanhemmuudesta. Parhaansa hän yrittää itse, mutta osittain toimii opitun mallin mukaan.

Me maksamme edelleen hintaa lähihistoriastamme, meillä on painava vastuu oppimastamme ja totisesti toivon, että olemme siitä oppineet. Lapsen oikeuksien kunnioittaminen on ihmisyyden tärkein perusta.

Lotta Paakkunainen

Kirjoittaja on huutolaislapsen lapsenlapsi, sotalapsen lapsi ja lohjalainen kaupunginvaltuutettu (kesk).

VALTUUSTOALOITE: Jokaiselle Lohjan koulualueelle palkataan psykiatrian sairaanhoitaja osaksi kouluterveydenhuoltoa

Koska Lohjan kokonaispsykologitilanne on erittäin huolestuttava, useat kokonaiset koulualueet ovat ilman koulupsykologia, lastensuojelun toimisto on kokonaan ilman psykologia alkuvuodesta lähtien, ostamme kalliilla psykologipalveluja, eikä se kuitenkaan riitä. Monessa kunnassa on jo palkattu psykiatrian sairaanhoitajia kouluihin ja esimerkiksi Turussa lyhyessä ajassa on lähetteet nuorisopsykiatrian poliklinikalle vähentynyt 30%:lla. Koska kaupunkiin ei saada rekryttyä psykologeja, esitämme ensiavuksi sairaanhoitajia ennaltaehkäisevään työhön.

Itä-Suomen yliopiston nuorisopsykiatrian professori Tommi Tolmusen mukaan moniongelmaisuus on lisääntynyt.

– Taustatekijöitä voi olla monia. Perheet hajoavat, ja päihteiden saatavuus on helpottunut. Nuorten pitäisi opiskella hyvin itsenäisesti, eikä yhteiskunnassa ole oikein käyttöä ”huonosti” pärjääville, Tolmunen luettelee. Myös yleinen tietoisuus mielenterveysongelmista on lisääntynyt.

– Nuoret tunnistavat ne paremmin, koska niistä on puhuttu ja esimerkiksi julkkiksia on tullut esiin omine ongelmineen.

Tolmunen kannattaa kouluissa toimivien psykiatristen sairaanhoitajien lisäämistä.

– Tuolloin lievimmät häiriöt saataisiin hoidettua mahdollisimman nopeasti, eivätkä ne kehittyisi pahemmiksi. Tämä olisi myös taloudellisesti järkevää.

(lähde: https://yle.fi/uutiset/3-10900293)

Kuten monessa muussakin kunnassa, on Lohjallakin tilanne johtanut siihen, että nuorten psykiatrian poliklinikka on ruuhkautunut, eikä hoitoon pääse nopeasti. Hoito- ja palveluverkon läpi putoavat helposti myös nuoret, joiden kohdalla lähetteen tekemisen kriteerit eivät vielä täyty. Ennaltaehkäisevää apua ei ole mahdollista tarjota niin paljon kuin sitä tarvittaisi.

Leikkaaminen nuorten mielenterveyspalveluista on tuttua ja meillä on siitä jo kokemusta parin vuosikymmenen takaa, lama-ajoilta. Koska muistamme, olisi syytä toimia sen mukaan. Monessa kunnassa psykiatrian sairaanhoitajat on otettu iloiten vastaan. Erityisen innostuneita ovat olleet opettajat, joiden aika alkoi kulua hyvin paljon muuhun kuin opettamiseen.

Olisi tärkeää, että saisimme kaikki aikuiset huomaamaan, että jokainen nuori on tärkeä, jokaiselle on tärekä näyttää, että sä olet hyvä, sä olet tärkeä. Siksikin tämä aloite.

Keskustan valtuustoryhmä esittää aloitteessaan, että jokaiselle Lohjan koulualueelle palkataan psykiatrian sairaanhoitaja osaksi kouluterveydenhuoltoa.

Kuusi vuotta sitten uudistettu oppilashuoltolaki velvoittaa kouluja tarjoamaan psykologi-ja kuraattoripalveluja oppilaille.

Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta sai viime kokouksessaan tiedoksi raportin kouluterveyskyselystä, jossa tarjottiin tietoa siitä, miten oppilaat kokevat pääsevänsä kuraattorille ja terveydenhoitajalle. Lautakunnalle ei tarjottu tietoa siitä, mten he kokevat pääsevänsä koulupsykologille. Joko kyselyssä ei kysytty sitä ollenkaan, tai meille ei haluttu näyttää tilastoa siitä, sillä koulupsykologitilanne on niin huono ollut niin pitkään, että lapset ja nuoret kokevat, että eivät ole päässeet koulupsykologille. Lohjan kokonaispsykologitilanne on huolestuttava, kokonaiset koulualueet ovat ilman koulupsykologia ja tällä hetkellä näyttää siltä, että lastensuojelun toimisto on kokonaan ilman psykologia alkuvuodesta lähtien. Me ostamme kalliilla psykologipalveluja, eikä se kuitenkaan riitä. Koska kaupunkiin ei saada rekrytoitua psykologeja, esitämme ensiavuksi sairaanhoitajia ennaltaehkäisevään työhön kouluihin. Ja kunhan koulupsykologitilanne paranee, voivat he toimia työpareina.

Monessa kunnassa on jo palkattu psykiatrian sairaanhoitajia kouluihin ja esim Turussa lyhyessä ajassa on lähetteet nuorisopsykiatrian poliklinikalle vähentynyt selvästi. Turussa heitä on jo kahdeksan ja vaikka aika on lyhyt, on tuloksia jo nähtävillä – lähetteet nuorisopsykiatrian poliklinikalle on vähentyneet 30 %:lla. Turun nuorisopsykiatrian toimintamalli sai Vuoden 2019 Jakkara-palkinnon. Salossa kaksi psykiatrista sairaanhoitajaa on työskennellyt kouluissa syksystä 2017 lähtien. Työn on tarkoitus vahvistaa kunnan perusterveydenhuoltoa ja sen tarjoamaa hoitotyötä nuorille. Se, että osa nuorista voidaan hoitaa jo perustasolla, säästää erikoissairaanhoidon palveluja tiiviimmin kohdennettaviksi niitä tarvitseville nuorille.

THL:n suosituksen mukaan kouluterveydenhuoltoa olisi pysyvästi vahvistettava psykiatrisilla sairaanhoitajilla. Kuntien tämänsuuntaiset kokeilut ovat olleet rohkaisevia. Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että psykiatriset sairaanhoitajat toimisivat osana kouluterveydenhuoltoa. Näin muodostuisi tehokas moniammatillinen tiimi, jolle tiedonkulku ei olisi ongelma vaan yhteinen potilasrekisteri varmistaisi oppilaan tukemisen ja hoitamisen kokonaisvaltaisesti. Hoito olisi myös leimaamatonta ja helppoa vastaanottaa, kouluterveydenhuollossa kun käyvät kaikki.

Nuoret itse haluavat apua mielenterveysongelmiinsa nimenomaan kouluissa ja oppilaitoksissa. Paremmin resurssoitu ja psykiatrisilla sairaanhoitajilla vahvistettu kouluterveydenhuolto voisi toimia koululaisten perustason mielenterveyspalveluna ─ kesälläkin.

Koulu on muuttunut paljon vuosien varrella. Nyt tukea tarvitaan myös muuhun kuin oppimiseen, ja kasvun tukeminen on yksi iso osa koulua

JOKA NELJÄS LAPSI OIREILEE

THL:n tilastojen mukaan jopa joka neljäs lapsi ja nuori kärsii mielenterveysongelmista. Osalla oppilaista ongelmat ovat niin pahoja, ettei koulunkäynnistä tule mitään.

Keskustan valtuustoryhmä esittää aloitteessaan, että jokaiselle Lohjan koulualueelle palkataan psykiatrian sairaanhoitaja osaksi kouluterveydenhuoltoa.

Keskustan valtuustoryhmän puolesta Lotta Paakkunainen 11.12.2019

Aloitteen on allekirjoittanut myös Laura Skaffari (vihr), Gunilla Wikberg (vas), Jouni Linden (vas) ja Janne Turunen (ps)

VALTUUSTOALOITE SISÄILMAOIREIDEN SEURANTAJÄRJESTELMÄSTÄ TERVEYDENHOITAJIEN TYÖKALUKSI

Koska hengitystieoireet ovat tavanomaisia väestössä, eikä oireilu itsessään ole suora osoitus kosteusvauriosta ja lukuisat muut sisäilman haittatekijät, kuten liian lämmin ja kuiva sisäilma, ilmanvaihdon ongelmat, allergeenit, tupakansavu ja mineraalikuidut sekä yksilöllinen herkkyys voivat vaikuttaa oireiluun. Esimerkiksi astmaa sairastavat henkilöt voivat saada herkemmin oireita kosteusvauriorakennuksissa kuin terveet henkilöt. Mikäli oireilun epäillään liittyvän tiettyyn rakennukseen tai tilaan, tulee rakennus tutkia mahdollisten teknisten ongelmien tai epäpuhtauslähteiden toteamiseksi ja poistamiseksi. Havaitut kosteus- ja homevauriot tulee aina pyrkiä ehkäisemään ja korjaamaan, jotta voidaan vähentää terveyshaittoja ja ylläpitää rakennuksen kuntoa.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan (2012) mukaan 80 000-160 000 oppilasta oleilee päivittäin Suomessa koulurakennuksissa, joissa on merkittävä kosteus- ja homevaurio. Arviolta 20 – 25 prosenttia julkisten rakennusten pinta-alasta on sisäilmaongelmaisia.

Koska sisäilmasta johtuvat oireet ovat yleisiä, on niitä vaikea huomata ja niitä on vaikea yhdistää sisäilmaan, mutta jos kierre on jatkuva ja sairastelijoita useita, tulee hälytyskellojen soida terveydenhuollossa. Ilman ilmoituksia eikä tilastointia hälytyskellot voi soida.

Ilmoitus on tärkeä, koska niiden perusteella kaupunki voisi huomata ajoissa ongelmarakennukset ja koska kaupunki ei aio tehdä kaikkiin päiväkoteihin eikä kouluihin ennaltehkäisevästi nykyhetken sisäilmakartoitusta, olisi tämä järjestelmä lasten terveyden vuoksi äärimmäisen tärkeä.  Ja ilmoitusten määrän lisääntyessä kaupungin on reagoitava, mutta ilman niitä on vaikea huomata ongelmia ja aloittaa toimenpiteet (ylläpitosiivous, tutkimukset) oikeasta lähtökohdasta. Ilman tilastointia, on vaikea huomata toistuvaa kaavaa ja lisääntyvää oireilua. On vaikeampaa jättää huomiotta oireilut, jos niistä on selkeä kirjallinen jälki.

Keskustan ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä esittää valtuustoaloitteessa, että Lohjalla (kehitetään ja) otetaan käyttöön aktiivinen oireseuranta terveydenhoitajien työkaluksi kaikissa kouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa ja edellytämme kaupunginhallitukselta pikaisia toimia tämän edistämiseksi.

14.2.2018  Keskustan ja Kristillisdemokraattien valtuustoryhmän puolesta Lotta Paakkunainen

Aloite: Teiden vaarallisuusluokitukset tulisi arvoida uudelleen ja palata vuoden 2016 tason vaarallisuusluokituksiin teiden osilta, joiden vaarallisuusluokituksia on laskettu kunnes uudelleenarviointi on tehty.

Päättäjien tulee tutustua huolellisesti tiellä valitseviin oloihin ja liikenteeseen sekä infrastruktuurin rakentamisen tuomaan erityiseen riskiin paikan päällä. Pelkkä matemaattinen tietokoneohjelma ei kerro kaikkea esimerkiksi rakennusten aiheuttamista katve- ja reagointiaikaa pienentävistä alueista. Koululiitujärjestelmä on vain apuväline ja yksi menetelmä, millä arvioidaan koulukyydin tarpeellisuutta ja yksinomaan sen perusteella ei voi tehdä päätöksiä tien vaarallisuudesta tai turvallisuudesta, vaan paikallistietämystä tulee myös kuunnella.

Koululiitu-menetelmän kehittäjien mukaan ”Laskentamenetelmään ei voida sisällyttää kaikkea sitä tietoa, joka vaikuttaa lapsen turvallisuuteen ja sen kokemiseen koulumatkoilla. Paikallistuntemusta arvioitavasta tiestöstä ja nopeasti muuttuvista olosuhteista tarvitaan edelleen kuljetusten myöntäjiltä.” (https://koululiitu.fi/#)

Yhdenvertainen koululaisten kohtelun tulisi tarkoittaa sitä, että samanlaisia teitä ja tilanteita sekä olosuhteita kohdellaan samalla tavalla. Ajotiellä kävely ei vastaa yhdenvertaisesti kävelyä kevyelle liikenteelle tarkoitetulla alueella.

Liikenneturvan mukaan ”Pienillä lapsilla liikenteessä liikkumista vaikeuttavat pieni koko, näkökentän kapeus, äänen tulosuunnan ja autojen nopeuden ja etäisyyksien arviointivaikeudet sekä tarkkaavaisuuden suuntaamisvaikeudet, impulsiivisuus ja kokemattomuus.”

Miten esikoululaisilta tai alakouluikäisiltä lapsilta voidaan vaatia aikuisen tason liikennekypsyyttä koulumatkoilla? Lapset eivät vielä kykene havainnoimaan liikennettä riittävästi tuossa iässä. Lisäksi tulee huomioida moottoriajoneuvojen kuljettajien käytös tilanteessa, jossa infrastruktuurirakentaminen muuttaa tavanomaista tieliikennekäyttäytymistä, heikentää näkyvyyttä ja lisää olennaisesti kohteita, jotka vievät kuljettajien tarkkaavaisuutta liikenteeltä.

Brittitutkijoiden mukaan Alle 10-vuotiaat lapset ovat lähes sokeita liikenteelle. Tutkimuksen mukaan lapset eivät useinkaan kykene arvioimaan auton lähestymisnopeutta, jos auton vauhti on yli 30 kilometriä tunnissa. Lapsen tarkkavaisuus liikenteessä heikkeni entisestään, jos hän

oli itse liikkeessä. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että ilman koulukuljetuksia lapsia liikkuu purskeina tai ryhminä, jolloin lasten tarkkaavaisuus heikkenee ja luonnollinen tienkäyttötila on enemmän kuin yksi henkilö.

Koko väestöön verrattuna 7–14-vuotiailla on puolitoistakertainen riski loukkaantua jalankulkijana. Lasten jalankulkuonnettomuuksista suurin osa tapahtuu tietä ylittäessä.

20.9.2017 Keskustan ja Perussuomalaisten valtuustoryhmien puolesta Lotta Paakkunainen

Lähteet: http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000002746268.html

Brittitutkijoiden mukaan Alle 10-vuotiaat lapset ovat lähes sokeita liikenteelle.

http://journal.frontiersin.org/article/10.3389/fnhum.2014.00229/full

I can see clearly now: the effects of age and perceptual load on inattentional blindness

Remington Anna, Cartwright-Finch Ula, Lavie Nilli

https://koululiitu.fi/#

https://www.liikenneturva.fi/fi/eri-ikaisena/lapset-0-14-liikenteessa