Asukkailla on oikeus saada selkeää tietoa tulevasta palveluverkosta, lohjalainen aluevaltuutettumme Lotta Paakkunainen kirjoittaa.

Keskustan aluevaltuustoryhmän irtautuminen palvelujen verkoston suunnitelmasta on merkittävä osoitus siitä, että lähipalveluiden puolustaminen on yhä tärkeämpää.

Keskustan lähtökohta on selvä: apua on saatava kun sitä tarvitaan, mahdollisimman nopeasti ja läheltä. Valitettavasti nykyinen suunnitelma uhkaa tätä periaatetta keskittämällä palveluita ja lakkauttamalla pienempiä yksiköitä. Tämä johtaa väistämättä palvelujen etääntymiseen ja jonojen kasvuun, mikä vaikeuttaa erityisesti lapsiperheiden, ikäihmisten ja liikuntarajoitteisten avun saantia.

Olennaisimmat epävarmuudet hyvinvointialueen palveluverkossa sisältyivät neuvolapalvelujen, ikäihmisten asumispalveluiden ja suunterveydenhuollon keskittämiseen sekä vuodeosastojen lakkauttamisiin.

Lisäksi herättää suurta huolta paljon puhuttujen liikkuvien palveluiden puuttuminen. Suunnitelmassa ei ole selkeitä ja yksityiskohtaisia suunnitelmia näistä palveluista, eikä ole selvää, miten ne käytännössä toimisivat. Miten kotiin tuodut palvelut voivat toteutua, kun edes lakisääteiset neuvolan ensikäynnit eivät toteudu johdonmukaisesti?

Suunnitelma ei myöskään antanut riittävästi varmuutta siitä, että nykyiset palvelut säilyvät, kunnes uudet korvaavat palvelut ovat valmiita käyttöön. Palvelutarve ei katoa mihinkään, joten muutosten vaikutukset on arvioitava tarkasti. Uusia palveluita ei voida ottaa käyttöön ennen vanhojen lakkauttamista.

Mielestämme asukkailla on oikeus saada selkeää tietoa tulevasta palveluverkosta. Epäselvät kirjaukset ja puutteelliset suunnitelmat liikkuvista palveluista tekevät suunnitelmasta mahdottoman hyväksyä. Asukkaiden tarpeet on otettava huomioon suunnittelussa paremmin.

On tärkeää, että keskustelu Länsi-Uudenmaan palveluverkosta jatkuu avoimesti ja läpinäkyvästi. Asukkaiden ääni on kuultava ja heidän tarpeensa on otettava huomioon.

Mielestämme on tärkeää muistaa, että lähipalvelut ovat asukkaille elintärkeitä. Ne tarjoavat nopean ja helposti saatavilla olevan avun ja tuen arjen haasteissa. Lähipalveluiden puolustaminen on siten investointi asukkaiden hyvinvointiin ja elämänlaatuun.

Emme voi hyväksyä suunnitelmaa, joka uhkaa lähipalveluita ja jättää asukkaat heitteille. Tarvitaan selkeämpiä suunnitelmia ja sitoutumista lähipalveluiden säilyttämiseen. Asukkaiden tarpeet on asetettava etusijalle.

Kirjoittaja on aluevaltuutettu, Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan jäsen, Keskustan aluevaltuustoryhmän sihteeri

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6789174

Keskustan Lohjan kunnallisjärjestö on linjannut omat painopistealueet vuoden 2024 toimintaan ja julkaisee sarjan kirjoituksia niihin liittyen. Aloitamme lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin liittyvillä teemoilla.

Länsi-Uusimaa julkaisi Reetan, Joni ja Lotan kirjoituksen Lohjan harrastamisen mallista:

Lohjan harrastamisen malli tuo hyvinvointia – harrastusmahdollisuudet eivät ole olleet tasavertaisia kaikille lapsille

Lohjan koulukyselytutkimuksen mukaan jopa 50% Lohjan harrastamisen mallin harrastuksissa mukana olleista kertoo sen olevan ainut harrastus, kirjoittajat toteavat.

Saimme olla mukana harrastamisen Lohjan mallin kehittämisohjelman julkistamistilaisuudessa Laurentius-salissa pari viikkoa sitten. Siellä esiteltiin Lohjan mallin kehittämisaskeleet tulevaisuuteen sekä kuultiin kasvatusalan professorin Lea Pulkkisen näkemyksiä harrastamisen merkityksestä lapsille ja nuorille.

Harrastamisen Suomen malli on pilotoitu ensimmäisen kerran vuonna 2021, jolloin Lohja oli mukana yhtenä pilottikuntana. Sen jälkeen toiminta on laajentunut yhä useampaan kuntaan ja rahoitus on toistaiseksi turvattu Opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta. Tavoitteena on juurruttaa kuntiin harrastamisen malli, jossa harrastus on koulupäivän yhteydessä sekä se on maksuton kaikille. Lohja on saanut olla mukana alusta saakka tässä toiminnassa ja päässyt kehittämään siitä omanlaisen mallin.

Olemme saaneet läheltä seurata toiminnan kehittymistä Lohjalla ja vaikuttuneet siitä, kuinka suurella tarmokkuudella harrastamisen mallia on jalkautettu eri puolille kaupunkia ja toiminta on kehittynyt alkuajoista valtavasti. Lohjan koulukyselytutkimuksen mukaan jopa 50% Lohjan harrastamisen mallin harrastuksissa mukana olleista kertoo sen olevan ainut harrastus. Tämä on erittäin tärkeä viesti siitä, että harrastusmahdollisuudet eivät ole olleet tasavertaisia kaikille lapsille. Nyt kuitenkin saamme mahdollistettua harrastuksen entistä useammalle lapselle ja nuorelle eikä vanhempien varallisuudella ole merkitystä, kun harrastus on ilmainen perheelle.

Harrastamisen Lohjan mallin yksi tärkein tavoite on lisätä mielekästä tekemistä koulupäivän yhteyteen, lisätä yhteisöllisyyttä ja vahvistaa kaveritaitoja sekä tuoda liikkumisen ja tekemisen riemua lapsille. Yhteinen harrastus on parhaillaan juuri sitä turvallisten aikuisten ohjaamana. Tähän tulee panostaa Lohjalla entistä enemmän. Meidän tulee huolehtia entistä paremmin jokaisen lohjalaisen lapsen ja nuoren mahdollisuudesta harrastaa mieluista harrastusta. Lisäksi jokaisella kylällä ja koululla pitää olla mahdollisuus harrastukseen. Koulukuljetukset pitää myös huomioida tässä.

Keskustan ryhmä kannattaa Harrastamisen Lohjan mallin kehittämissuunnitelmaa ja tekee kaikkensa sen rahoittamisen mahdollistamiseksi. Mahdollistetaan harrastus jokaiselle lohjalaiselle lapselle ja nuorelle, lapsiin ja nuoriin meidän tulee panostaa. Se on inhimillisesti ja taloudellisesti kannattavaa.

Keskustan Lohjan kunnallisjärjestö ry:n puolesta;

Reeta Kinnunen,

Joni Pitkonen,

Lotta Paakkunainen

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6695332

Istuva hallitus on onnistunut tekemään säästöpakosta yleisesti hyväksytyn väittämän, kaupunginvaltuutettumme Hilkka Hyrkkö kirjoittaa.

Joka aamu lyö päähän uusi halko, uutishalko. Toissa päivänä se on Venäjän tunnetuimman oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin kuolema, eilen Ukrainan sodan toinen vuosipäivä, tänään terveysaseman työntekijöiden painostaminen lisäämään etähoitoa, seuraavana päivänä Lohjan aluesairaalan synnytysten sulku kesäkuukausiksi. Mitä huomenna ja ylihuomenna?

Uutisten tehtävä on kertoa kylmät tosiasiat. Jälkimainingeissa tulevat sitten analyysit, mielipiteet, syyllisten etsiminen ja heidän haastattelemisensa. Uskon, että uutistoimituksissa ollaan tyytyväisiä. Aiheita piisaa.

Media ryhtyy helposti toistamaan kerran “oikeaksi” todettua väittämää. Se on tullut poliittisesti tai taloudellisesti riittävän korkealta tasolta ja riittävä määrä asiantuntijoita on todennut sen ainakin oikeansuuntaiseksi.

Media ryhtyy helposti toistamaan kerran “oikeaksi” todettua väittämää.

Istuva hallitus on onnistunut tekemään säästöpakosta tällaisen yleisesti hyväksytyn väittämän ja siitä, että meidän julkisen sektorimme menot ovat liian suuret tuloihin nähden. Siksi meidän on pakko säästää. Julkisen sektorin merkittävin menoerä on sosiaali- ja terveydenhuolto. Kun se vielä oli kuntien vastuulla, osuus kunnan talousarviosta oli 60–70 prosenttia. Nyt me kaikki tiedämme, että kun kuntakohtaiset menot ja menoylitykset on koottu hyvinvointialueille, summat näyttävät pelottavan suurilta. Hyvinvointialueilla ei ole omaa tulonhankintaa, verotusoikeutta, ja valtio sanoo, että kuluja täytyy leikata.

Aluehallinto on itse nakertanut omaa uskottavuuttaan säätämällä johtaville virkahenkilöille korkean palkkatason ja nostamalla luottamushenkilöpalkkiotkin uudelle tasolle. Toisaalta kummiltakin paikoilta tahdotaan nyt pois, kun hyvinvointialueiden hallinnoiminen on osoittautunut tässä taloustilanteessa erittäin vaikeaksi ja epäkiitolliseksi.

Tämän olemme siis hyväksyneet: verorahat eivät riitä julkisen terveydenhoidon nykytasoon. Kustannukset ovat korkealla ja silti yhä useampi kokee, että nytkään saa sellaista hoitoa kuin tarvitsisi. Terveydenhoito on kriisissä, sanotaan.

Olemme myös hyväksyneet sen, että täytyy säästää. Tässä kohtaa media ja monet asiantuntijat ovat luovuttaneet yhteisesti hyväksytyn mantran edessä. Erittäin vähän keskustellaan siitä, mistä ja miten saisimme lisää niitä kaivattuja verotuloja tai mistä muualta kuin julkisen sektorin palveluista voimme säästää. Minusta media tässä kohtaa laiminlyö tehtäväänsä.

Onneksi on olemassa raikkaita pisteohjelmia. Mainostan tässä ylen radio-ohjelmia, joita nykyään kutsutaan podcasteiksi ennenvanhaisten broadcastien sijaan. Politiikka radio haarukoi yhteiskunnallisia aiheita myös ohi päiväagendan. Viimeaikaisia löytyjäni on “Törmääkö kapitalistinen järjestelmä seinään” jakso. Otsikko on tarkoituksellisen raflaava ja työntää valitettavasti varmaan osan kuuntelijoista pois. Tässä ohjelmassa väitöskirja tutkija Samu Kuoppa ja kirjailija Riina Tanskanen polemisoivat länsimaisten yhteiskuntien ja valtioiden viimeaikaista onnistumista pyrkimyksessään tuottaa meille ihmisille ruokaa, suojaa ja mielihyvää. Heidän päätelmissään ankara säästökuuri on kuin zombie, joka kaivetaan esiin, kun yhteiskunta on kriisissä. Heidän päätelmissään ankarat säästökuurit eivät ole lisänneet työtä ja toimeliaisuutta ja tulonmuodostusta. Ainakin minut tämä sai mietteliääksi ja hiukan toiveikkaaksikin.

Kirjoittaja on lohjalainen valtuutettu.

Aluevaltuutettumme Lotta Paakkunainen kirjoitti Länsi-Uusimaa lehden Kirjoittajavieras-kolumnivuorollaan jälleen lastensuojelun kriisistä.

Lastensuojelun kriisi syvenee

Katsotaan sen hetken budjettia ajattelematta pidemmän aikavälin kustannuksia tai tunnistamatta inhimillistä hätää, lohjalainen aluevaltuutettu Lotta Paakkunainen kirjoittaa.

Lastensuojelun pahenevaan ahdinkoon kiinnitetään huomiota, kun pahin tulee esiin. Esimerkkeinä Vilja-Eerika ja Joensuun neljävuotiaan lapsen kamala kohtalo.

Lastensuojelun kriisi ei ole uusi asia eikä hyvinvointialueiden tuottama, mutta se pahenee. Kriisin käsittelyä haittaa, että kaikkien hyvinvointialueiden päättäjät eivät ymmärrä kriisin vakavuutta, tai omassa kunnassa tilanne ei ole ollut niin paha kuin esimerkiksi Lohjalla ollut jo vuosia. Kriisin käsittelyä haittaa myös, että aluevaltuutetut eivät saa tietoa.

Päätöksentekijöillä on vastuu varmistaa, että resurssit ja organisaatio toimivat tehokkaasti lasten turvallisuuden takaamiseksi. Jos resurssit ja tuki eivät ole riittäviä, se heijastuu suoraan kykyyn tarjota asianmukaista suojelua lapsille, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassa.

Hyvinvointialueella toimii työryhmä, joka kokoontuu tekemään päätökset lapsen palvelusta, eli päätöksenteko ja apu on viety kauemmas lapsesta ja päätetyt sopimukset voivat olla liian lyhyitä lapsen tarpeisiin nähden tai apua ei myönnetä. Jostain syystä kuvitellaan sillä säästettävän rahaa. Katsotaan sen hetken budjettia ajattelematta pidemmän aikavälin kustannuksia tai tunnistamatta inhimillistä hätää.

Huono ja väärä päätös työryhmältä menee lapsen sosiaalityöntekijän vastuulle, jota sitten mediassa ja somessa syytellään. Ikävää on, että myös tunnolliset ja erinomaista työtä tekevät sosiaalityöntekijät saavat pahimmat haukut. Lastensuojelussa törmätään usein myös siihen, että vanhempien oikeudet on lain puitteissa laitettava lasten oikeuksien edelle.

Muutama vuosi sitten nostin kriisin Lohjalla esiin ja johtavan viranhaltijan toimesta minua sanottiin hassuksi ja sanojani ylireagoinniksi ja liioitelluiksi. Luottamushenkilöpuolelta minua kutsuttiin negatiiviseksi. Olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä, että tulisi tarkastella huolellisesti nykyisiä käytäntöjä ja varmistaa, että tarvittavat muutokset tehdään lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. On tärkeää, että teemme yhteistyötä ja sitoudumme parantamaan järjestelmiä, jotta vastaavilta tragedioilta voidaan mahdollisimman tehokkaasti ehkäistä tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on lohjalainen alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.).

https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6572938

Kaupunginvaltuutettumme Hilkka Hyrkkö kirjoitti Länsi-Uusimaan Kirjoittajavieras-kolumnivuorollaan yhteenvedon vuodesta 2023.

Julma vuosi 2023

Itselleni on raskainta se kovuus, mikä monissa suomalaisissa saatiin heräämään, lohjalainen kaupunginvaltuutettu Hilkka Hyrkkö kirjoittaa.

Vuotta 2023 miettiessä sormet pysähtyvät näppäimille. Vuosi oli raskas ja erikoinen. Venäjän julma ja oikeudeton hyökkäyssota Ukrainaan oli meneillään koko vuoden ja jatkuu edelleen. Loppua ei näy eikä mitään vakavasti otettavia rauhanneuvotteluja ole käyty.

Ukrainan ja koko Euroopan, myös Yhdysvaltojen, kohtalon kysymys on, jatkuuko tuki Ukrainalle. Ukrainan puolustussota on omien sotilaiden kovan puolustustahdon, mutta yhtä lailla ulkoisen avun varassa. EU ei ole enää yksimielinen, ei Yhdysvallat liioin Ukrainan tukemisessa.

Sodan hinta tuntuu kaikissa kansantalouksissa ja se on jatkuessaan muuttanut muiden Euroopan valtioiden suhtautumista omaan turvallisuuteen. Kaikki myöntävät, että Ukraina sotii kaikkien puolesta, mutta yhtä lailla valtiot miettivät omaa puolustuskykyään, omia turvallisuusratkaisujaan.

Kaikki ne maat, joissa on asetuotantoa, käyttävät tehtaitaan täydellä teholla. Silti ammukset ja raskas kalusto ei tahdo riittää. Kaikki haluavat pitää myös omat varastonsa tietyllä tasolla.

Sodan myötä myös suomalaiseen ajatteluun ja keskusteluun on hiipinyt ”turvallistaminen”. Yhteiskunnan toimintaa on alettu tarkastella sitä kautta, miten se palvelee maamme turvallisuutta.

Vaikeimmin tätä uutta käsitettä koeteltiin, kun Venäjä selkeän tahallisesti ja vahingoittamistarkoituksessa alkoi mobilisoida ihmisiä ylittämään Venäjän ja Suomen välisen rajan.

Muutama sata huonosti varustautunutta ihmistä Somaliasta, Syyriasta, Jemenistä ja Afganistanista, jotka kuljetettiin Suomen rajan tuntumaan, horjutti suomalaisen oikeusvaltion periaatteita pyrkiessään Suomeen tai sellaiseksi keskustelu ja poliittinen päivän puhe tapahtumat leimasi.

Asiallista puhetta häiritsi se, että toisen suuren hallituspuolueen ministerit ja kansanedustajat ryhtyivät arvostelemaan maan korkeinta oikeusvalvontaa ja vaatimaan apulaisoikeuskanslerin eroa.

Onneksi oikeusvaltion puolustajatkin ryhdistäytyivät. Kyllä, meillä on oikeus ja velvollisuus huolehtia oman maan turvallisuudesta, mutta samaan aikaan meillä on velvollisuus huolehtia siitä, että ihmisoikeudet toteutuvat.

Itselleni on raskainta se kovuus, mikä monissa suomalaisissa saatiin heräämään. Sen sijaan, että olisi puhuttu rakentavasti siitä, mihin ja miten sijoitamme rajan ylitystä yrittäneet ja siinä onnistuneet, kysyttiin uudestaan ja uudestaan, missä vaiheessa rajavartiolaitoksen edustajat saavat ampua kovilla maahan pyrkiviä.

Ihmiset rajalla olivat ja ovat uhreja ja erilaisen hyväksikäytön välikappaleita. Ensin jokin siirtolaisten salakuljetusrinki on saanut heidät uskomaan, että Venäjän kautta voi päästä Suomeen ja EU:hun. Sitten nämä salakuljettajat ovat tehneet diilin Venäjän viranomaisten kanssa siitä, miten ihmiset kuskataan rajan tuntumaan.

Tämä iljettävä ketju ei tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että kotimaastaan liikkeelle lähteneillä ihmisillä on motiivi etsiä turvallisempaa elämää, hengen ja aineen puolesta.

On helppoa ulkoistaa itsensä maailman kriiseistä ajattelemalla, että yksi ihminen ei voi tehdä mitään. Valtiojohtajat ja suurvallat päättävät maailman rauhasta. Jokainen meistä itse kuitenkin päättää, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin, lähimmäisiin. Jokainen ihminen on lähimmäinen ja kaikilla on sama ihmisarvo myös tänä vuonna.

Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu.

Alue- ja kaupunginvaltuutettumme Lotta Paakkunainen kirjoitti Kirjoittajavieras-kolumnissaan siitä, kuinka joulu ei aina ole turvallinen.

Turvaton joulu

Oman perheeni joulua valmistellessa minua ilahduttaa suunnattomasti tieto siitä, että kaikki, jo kotoa poismuuttaneetkin lapset puolisoineen ovat tulossa. Samalla omaa perhejouluani valmistellessa ajatukseni karkaavat heidän luokseen, joilla ei ehkä ole samankaltaista mitä odottaa. Joulu on lastenjuhla, mutta kaikkialla, kaikille se ei tunnu siltä. Kaikki lapset eivät odota joulua innolla.

Osa lapsista kokee jouluna entistä kovempaa hätää ja ulkopuolisuuden tunnetta. Joskus aikuisen huoli ja ahdistus kasvavat niin isoiksi, ettei lapselle jää tilaa. Toisissa perheissä joululahjoihin tai -herkkuihin ei jää rahaa. Osattomuuden tunne voi kasvaa suureksi pienen kantaa ja aikuistuvilla nuorilla lähestyvä joulunajan yksinäisyys tai irrallisuuden tunne voi ahdistaa.

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan joka kolmas lapsi joutuu kokemaan kaltoinkohtelua, väkivaltaa tai altistumaan perheväkivallalle kotonaan Suomessa. Loma-ajat voivat olla väkivaltaisessa perheessä arkeakin rajumpaa aikaa, kun alkoholia kulutetaan. Vanhempien päihdeongelmasta Suomessa kärsii arviolta 70 000 lasta. Tilanteet voivat kärjistyä väkivallaksi tai sen uhaksi.

Liian moni lapsi ja nuori viettää tämänkin joulun turvattomassa kodissa, jossa joulun odotus on täynnä pelkoa. Turvattomassa kodissa kasvaminen jättää pitkät jäljet kasvavan lapsen elämään

Kun kotiin jääminen on väkivallan, uhkailun tai pelon takia mahdotonta tai vaarallista, apua saa turvakodista. Turvakodissa oleminen on asiakkaalle maksutonta. Noin 150 lasta ja aikuista viettää tämän joulun Ensi- ja turvakotienliiton jäsenyhdistysten 19 turvakodissa. Turvakodit päivystävät vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri. Apua on viisasta ja rohkeaa hakea. Jos alkaa pelottaa, jo silloin kannattaa hakea apua, eikä odottaa tilanteen kärjistymistä. Tietoa turvakodeista ja muista avun lähteistä löytyy Nettiturvakoti.fi.

Jokainen ansaitsee viettää joulun turvassa.

Kirjoittaja on alue- ja kaupunginvaltuutettu (kesk.) sekä Ensi- ja turvakotien liiton somelähettiläs.

Voit lukea kolumnin myös Länsi-Uusimaasta: https://www.lansi-uusimaa.fi/paakirjoitus-mielipide/6441746